DELETE

Joonalla oli tänään karkkipäivä. Suffeli odotti, että ruoka on ensin syöty. Kun olin puhelimessa, poika nappasi suklaan ja haukkasi jo palan. Paappa pelasti kuitenkin herkun ja nosti ylähyllylle ja muistutti sopimuksesta; Ensin ruoka, sitten herkku. Poika nosti kauhean metelin ja sanoi peruvansa sopimuksen. Päästiin kuitenki yhteisymmärrykseen ja ruoka tuli syötyä viimeistä palaa myöten. Illemmalla oli luvassa vielä uusia makeita paloja, koska tänään pikkusisko Salli täytti yhden vuoden.

Isoveli on viimeaikoina perunut muitakin sopimuksia. Kun oli 4- vuotislääkärineuvola, nappula ihan rauhallisesti vaan päätti, että nyt ei ole lääkäripäivä. Hän pyyhki sen äidin kalenterista, eikä antanut lääkärin tutkia. Huolimatta mukavasta ja taitavasta lääkäristä.

Minäkin tahtoisin niin usein painaa delete- nappulaa. Unohtaa, että tuli luvattua sitä ja tätä. Mukavampi olisi lötkötellä kotona kuin lähteä täyttämään sovittua lupausta. Ja kuinka monta mokaa on tullutkaan tehtyä. Kunpa ne saisi tekemättömiksi. Ahdistaa ja hävettää aina, kun ne tulee mieleen. Miten ihmeessä, olen saattanut olla noin tomppeli ja ajattelematon!

Mutta ihminen on ihminen. En voi, etkä sinä voi täysin luottaa yhteenkään. Olkoon kuinka luotettava tahansa.Ihminen on kuitenkin vielä kiinni lihassaan. Elämme hyvän ja pahan taistelutantereella loppuun saakka. Voimme tehdä asioita, joita myöhemmin kadumme. Turvallista on antaa itsensä Jumalan päätösten ja tahdon alle. Rukoilla, että tekisimme Hänen tahtonsa mukaisia tekoja ja ylipäätään eläisimme, puhuisimme ja ajattelisimme Hänen siunaamiaan tekoja, sanoja ja ajatuksia. Jumala ei voi siunata mitään syntiä, ei mitään epäpyhää. Mutta hän voi antaa sen anteeksi, jos pyydämme. Ja kadumme ja meillä on todellinen halu parannukseen.

 Jumala ei unohda, mitä olet Hänelle luvannut. Hän murehtii, jos näkee sinut lupauksesi ulkopuolella. Hän kyllä muistuttaa sinua niistä, mutta ei loputtomasti.

Kun Jumala painaa delete- nappulaa, on se lopullista. Jos olet käyttänyt viimeisenkin mahdollisuutesi ja hyljännyt Jumalan kutsun lähteä seuraamaan Häntä. Hän jättää sinut rauhaan, eikä kutsu enää. Silloin sinulla ei ole enää tilaisuutta lähteä taivastielle. Koska sen voi tehdä vain, jos Jumala vetää.

Tai sinä voit olla kristitty. Uskossa Jeesukseen ja pelastettuna pääset kerran taivaaseen. Mutta olet saattanut joskus luvata jotakin Jumalalle, kun Hän on sinua kysynyt johonkin tehtävään. Sitten oletkin perunut sopimuksen. Elämääsi on tullut jotakin muuta sinulle tärkeää tai jokin vaan on saanut sinut olemaan tottelematon Jumalalle. Tiedätkö, kuinka valtavat siunaukset oletkaan menettänyt? Jos olisit antautunut tehtävään, olisit luultavasti saanut roppakaupalla vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä. Mutta myös valtavia siunauksia. Ne siunaukset tulevat yleensä syvyydestä. Mutta ne tulevat Jeesukselta. Jos vielä haluat tarttua tehtävään, painu polvillesi Herrasi eteen ja kysy, vieläkö se on mahdollista. Vieläkö voit aloittaa uudestaan.

Ja sinä, joka olet elämäsi Jeesukselle antanut. Tunnustanut syntisi ja katuen pyytänyt anteeksi, voit olla varma, että olet ne anteeksi saanut. Jeesus on painanut delete- nappulaa ja hävittänyt syntisi, eikä Hän enää niitä muista. Jos saatana käy sinua syyttämään ja muistuttaa vanhoista synneistä, voit Jeesuksen veren puhdistukseen nojaten uskoa Jumalan täydellisesti unohtaneen vanhat rikkomuksesi, eikä enää edes tiedä, mistä sinä puhut, jos valitat vanhoista asioista. Jumalan delete- nappi voi olla myös sinun toivosi.

Jumala on uskollinen. Hän on luotettava. Hän on rakastava, mutta myös kurittava. Syntiä Hän eikatso läpi sormien. Eikä Hän hyväksy kompromisseja pyhyyttänsä vastaan.

Vaikka mikä olisi

Lainasin Joonalle kirjastosta kirjan Puksusta, pikku veturista. Siitä onkin tullut yksi lemppareista, ollaan luettu se jo monta kertaa. Tarina lapsille kätkee sisäänsä suuren hengellisen viisauden.

Satu kertoo Asemalan kaupungista, jonne kaikki veturilapset menevät oppimaan taitoja, joita tarvitsevat tullessaan isoiksi vetureiksi. Oppiaineet eivät ihan muistuta niitä tavallisia, vaan heidän täytyy opiskella viheltämistä, puksuttamista, varovaista ajoa mutkissa, jarrujen kirskutusta, kiskojen kolkuttelua ym. Mutta kaikkein tärkein asia, mikä veturikoulussa opitaan on, ETTÄ VETURIN TÄYTYY PYSYÄ RAITEILLA; VAIKKA MIKÄ OLISI.

Opettajana toimii Perttu, joka on hyvin viisas mies. Hän tähdentää oppilailleen, ettei hän suutu, vaikka ne läikyttelisi keittoa ravintolavaunua vetäessään. Tai tekisivät jonkun muun pikkuvirheen. Mutta heidän on saatava täysi kymppi raiteilla pysymisessä. Vain siten heistä kerran tulisi kunnon vetureita.

Eräänä päivänä kouluun saapui uusi oppilas, Puksu. Pertulla oli isot odotukset Puksun varalle ja Puksukin tahtoi oppia ja tulla hyväksi pikajunan veturiksi.

Mutta kerran sitten Puksu näki niin mukavia asioita reittinsä varrella, että se onneton unohti Pertun opetuksen raiteiilla pysymisestä ja niin se viiletti pitkin nurmikoita ja voikukkaniittyjä. Mutta kaikeksi onneksi sen tottelemattomuus huomattiin ja Perttu kaupunkilaisten avustuksella antoi sille sellaisen opetuksen, että Puksu muutti tapansa ja siitä tuli kuin tulikin oikein kuuluisa veturi, joka opettaa tärkeää taitoa uusille pikkuoppilaille; TÄRKEINTÄ ON PYSYÄ RAITEILLA, VAIKKA MIKÄ OLISI!

Puksu oli onnekas; sillä oli opettaja, joka ajatteli oppilaansa parasta. Sillä oli myös paljon muita ystäviä, jotka halusivat, ettei pikkuveturi eksy harhaan. Ja vaikka Puksu koki ikävän nöyryytyksen jäätyään kiinni, kaikki kääntyi sen parhaaksi.

Meilläkin on opettaja, joka on taidollisista taidollisin. Hän ajattelee aina parastamme opettaessaan meitä ja salliessaan meidän kohdata erilaisia asioita, myös vastoinkäymisiä ja nöyryytyksiä. Hän todella opettaa meitä. Silloinkin, kun tunnemme, että opettaja viivyttelee ja on hidas. Sitä hän ei ole, vaan se on yksi Hänen opetustavoistaan.

Opettajamme, Jeesus, rakastaa meitä niin paljon, että tahtoo meidän tottelevan itseään. Se on meidän parhaaksemme. Että mekin pysyisimme lähellä Häntä. Että pysyisimme Jeesus- raiteilla, VAIKKA MIKÄ OLISI. Vain siten pääsemme kerran perille ja saamme sen osan Jumalan lapsina, jonka Hän on meille tarkoittanutkin.

Samaa Reittiä takaisin

Joonan kanssa keksitään joskus runoja. Sunnuntaina heiteltiin frisbiitä (onkohan oikein kirjoitettu?) nurmikolla ja Joona sanoi; - Sanoppa, mumma joku runo! No, minä keksin jonkun, en enää edes muista, minkälaisen. Sitten oli Joonan vuoro. - Jos minä karkaan, tulen minä samoista jäljistä takaisin!

Tämä pienen 4- vuotiaan viisaus päihitti omani tullen mennen. Runo puhui minulle paljon. Puhuuko se sinulle? Rukoilen itselleni ja kaikille Herran omille nöyryyttä tulla samoja jälkiä takaisin Jeesuksen luo, jos joskus sattuisimme karkaamaan omille teillemme. Jeesus kyllä odottaa ja on joka hetki valmis ottamaan tuhlaajalapsensa vastaan. Hän on jopa valmis juoksemaan meidän tähtemme ja innoissaan pistämään juhlat pystyyn.

Jos me vaan myönnämme ja kadumme karkulaisen reissua. Teemme u- käännöksen ja pyydämme anteeksi erehdyksemme. Meillä on armahtava, rakastava Isä.

Jumala joskus lähettää pienen lapsen opettamaan suuria viisauksia meille aikuisille, jotka niin usein ovat eksyksissä. Poissa Jumalan tahdosta, puuhailemassa omiaan omilla teillään.

Isä, anna viisautta nähdä asiat lapsen lailla!