Valoisa marraskuu

Eilen, kun kirjoitin tuosta valosta, löysin vanhan tekstini neljän vuoden takaa. Silloin taloomme toi valoa ennenkaikkea ensimmäinen lapsenlapsemme, joka ensimmäistä kertaa vieraili mummolassa. Tyttäreni on naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa ja asuivat silloin siellä USA: ssa. Joona- vauva oli silloin viisi kuukautta nuori.

                                           Valoisa marraskuu


"Jos olisi tavallinen marraskuu, kirjoittaisin luultavasti kuolemasta. Siitä, kuinka on pimeää ja märkää ja synkkää, niin mustaa. Mutta meidän perheessä ei ole tavallinen marraskuu. Olemme viettäneet häitä. Hääjuhlaa, johon Jumala on mielistynyt. Olemme juhlineet jo vihittyä avioparia, joka maapallon toisella puolella puolitoista vuotta sitten tahtoi toisensa ja Jumalan edessä mieheksi ja vaimoksi. Nyt oli Jumalan aika juhlia täällä Suomessa.

Mutta ei se ole ainut ilomme; taloon on tullut lapsi. Voiko lapsesta näin hullaantua!
Pieni, pyöreäposkinen poika. Kuin yhtä hymyä ja naurun tirskahdusta. Pehmoinen vauvanposki houkuttaa paijaamaan ja lähelle yhtämittaa. Voiko iso ihminen näin hullaantua pienestä ihmisestä! Joku runoilija on joskus kirjoittanut jotenkin näin; " Suuri taluttaa pientä ja pieni suurta. Jonkun matkaa" Kaikella on aikansa täällä auringon alla. Olla taluttajana ja talutettavana.
Tämä pieni ihminen hullaannuttaa täällä talossa keskellä pimeää marraskuuta ja täyttää sen iloisella vauvan aurinkonaamallaan ja maailman hurmaavimmalla hymyllään. Taloon on sytytetty valo. 
Talossa on lempeä ilo, talossa on lapsi. Iloitsen, kun katson kuinka isä ja äiti siunaavat vauvansa illalla nukkumaan. Voiko turvallisempaa lähtökohtaa lapsella olla elämän tielle. Antaa Jumalan käsiin, vahvoihin käsiin. Elämän tiellä kun aina ei isän ja äidin kädet riitä. Jumalan syli tuo valon lapsen naamalle.

Vastasatanut lumi kruunaa kaiken. Sen puhtaus häikäisee silmiä ja saa iloiselle tuulelle. Tulee puhdas olo. Sekin hullaannuttaa. On tulossa joulu. Saakoon Joulun Lapsi hullaannuttaa meidät kaikki! Saakoon Hänen tuomansa ilo, valo, puhtaus ja viattomuus hullaannuttaa meidät kaikki!
Jeesus, valon tuoja astukoon sydämeesi ja sytyttäköön sinne valot. Pesköön puhtaaksi, luntakin valkeammaksi. Sisimpäsi joka sopen verellään. Ja vain silloin puhdas voi olla puhdas. Talossasi on joulu aina. Ja kun oikein tarkkaan kuuntelet; sisältäsi kuuluu lapsen nauru. "



" Kiittäkää häntä, joka on tehnyt suuret valot, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti"
  ps. 136; 7


Huomenna alkaa joulukuu. Näillä psalmin sanoilla astutaan tähän juhlakauteen valoisin mielin.
Pyhä Jumala teitä kaikkia siunatkoon!

Pimeys väistyy

Niin, jonakin päivänä se väistyy. Ihan kokonaan. Jos laitetaan vaikka pienikin kynttilä säkkipimeään huoneeseen, se ei enää ole säkkipimeä huone. Huone on vähän kuin ihminen. Ja ihmisen ydin on sydän. Sieltä lähtee niin hyvä kuin pahakin. Ei ole itsestään selvää meidän tekomme ja ajatuksemme. Niin usein kun kuulee traagisista tapahtumista, kunnollinen perheenisä tehnyt sitä ja sitä ym. Kukaan ei voi uskoa ja ihmetellään. Mutta täällä maailmassa meistä jokainen on altis niin hyvälle kuin pahalle.

Annetaan Jeesuksen tulla ja sytyttää se pieni liekki sydämemme sopukkaan. Sen valon turvin Hän näkee siivota sieltä kaiken lian pois. Jos vaan annamme Hänelle siihen luvan. Joulusiivot! Asetetaan maailmankaikkeuden kuningas, maailman vapahtaja vartioimaan sydäntämme kaikelta pahalta. Samalla asetamme turvaan myös omat lapsemme, rakkaimmat aarteemme.


Jeesus siunatkoon teitä kaikkia ja teidän rakkaitanne myös! Pimeys kasvaa täällä maailmassa, vain yliluonnollinen Jumala voi sen poistaa.

odotusta

Jotakin on tapahduttava. En jaksa pyöritellä samoja ajatuksia päässäni päivästä toiseen. Syksyn pimeys ahdistaa minua, en saa mitään aikaan. Olen väsynyt, uupunut, voimaton. Metelissä väsyn, tahdon siitä pois. Hiljaisuudessa odotan jotakin ja tahdon siitäkin pois.

Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin sulkeutua Jeesuksen läheisyyteen. Oppimaan tästä ahdingosta. Rukoilemaan ymmärrystä ja Jumalan yliluonnollista ilmestymistä ja apua. Olen ikuisesti kiitollinen, että Hän on ollut minulle armollinen ja pelastanut minut. Ja huolimatta tunneittain vaihtuvista mielialoistani, olen armahdettu. Pelastettu Jumalan lapsi. On Hän minulle puhunut, mutta minulla ei ole lupa niitä kertoa. Ne ovat salaisuuksia yksityisvastaanotoilta. Siksi minulla on toivo. Odotus, vaikka vielä ahdistaa. Jos jotakuta kiinnostaa, kirjoitin tästä ahdistuksesta Laihian Helluntaiseurakunnan kotisivuille, siellä on myös muita tekstejäni.

Joskus on vaikea pitää rajaa siitä, mitä Jumala tahtoo minun kirjoittavan. Ei ole hyvä raapia itseään julkisesti liian syvältä. Joskus taas joku syväkin raapaisu voi tuoda avun ja lohdun jollekin ihmiselle. Tässä tarvitsen Jumalalta tullutta viisautta.

Enemmän kuin mitään muuta, tahtoisin, että jokainen löytäisi Jeesuksen elämäänsä. Omien murheittensa lohduttajaksi. Toivontuojaksi. Syntien Anteeksiantajaksi. Pelastajaksi. Vapahtajaksi.

"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: Minä olen voittanut maailman"  - Joh. 16; 33