Kesä hiipuu pois. Syksy on aina ollut lempivuodenaikani, varsinkin loppusyksy. Ekat pakkaset ja varsinkin ensilumi. Muistan kuinka lapset pieninä ollessaan kaivoivat sukset ja pulkat ym. talvitamineet esille, vaikka lunta oli sentti ja sekin pian häipyi. Ja taas piti odottaa. Niin varmaan kaikki lapset teki. Olen kiitollinen Jumalalle, että lapseni olivat pieniä vuosia sitten. Nyt lapsuus on paljon vaikeampi ja vanhempien osa vielä vaikeampi ja vaativampi. Lapsilta uhataan viedä lapsuus, ja se on sielunvihollisen työtä.
Mikä kuva sinulle tulee, jos ajattelet 4- vuotiasta pikkutyttöä? Ehkä tukka hulmuten juokseva, kaikesta uudesta kiinnostuva pieni pellavapää. Äidin ja isän silmäterä, joka iltasella peitellään lämpöiseen sänkyyn iltasatujen ja suukkojen kera.
Entä tällainen kuva; Pieni, pelokas 4- vuotias pikkutyttö orjalaivassa. Yksin, ei mitään tietoa äidistä, ei isästä. Tai sitten eivät vaan välitä. 30- 40 miestä käyttää joka yö tätä pientä Jumalan silmäterää hyväkseen tyydyttääkseen sairaat himonsa. Äläkä sano, että Jumalan syy. Miksei tee mitään. Eihän Jumala tahdo miesten tekevän, mitä tekevät. Maailmassa, tänä päivänä armon vuonna 2012 on n. 27 miljoonaa orjaa, joilta on riistetty vapaus. Heitä kuolee kuin kärpäsiä. Vailla ihmisarvoa. Heidän keski- ikä ei ole kovin korkea, muistaakseni 14v. Kieltäydytkö ajattelemasta näitä kauheuksia, kun nautit omasta elämästäsi yltäkylläisyyden keskellä? Joskus tuntuu, että niin monet elämän pikkumurheet ei tunnu miltään näiden ihmisten kärsimysten rinnalla. Ja rukoilen, että Jeesus pian tulisi. Hakisi pois nämä rääkätyt lapset Taivaan Isän syliin ja kotiin.
Paljon merkkejä Jeesuksen takaisintulosta on, mutta vielä pitää odottaa. Yhtä palavasti kuin lapset pulkkakelejä.
Parin päivän päästä olen lähdössä kuntoutukseen kolmeksi viikoksi. Vähän vastentahtoisesti lähden, vaikka pitäisi olla kiitollinen. Hyväähän se mulle tekee. Saan hoitoja, hyvää ruokaa. Vähän liiallistakin ylellisyyttä, kun vertaan tuohon edellä kertomaani. Voi, kuinka tahtoisin ottaa tuon pikkutytön mukaani ruokapöytään, altaaseen polskimaan ja viereeni nukkumaan turvassa kaikelta pahalta.
Monta viikkoa olen kulkenut lääkäriltä toiselle, labrassa, fysikaalisessa, röngtenissä ym. Kun tulen kuntoutuksesta, on vuorossa kaularangan mangneettikuvaus ja mietitään leikkausta. Tänä vuonna on ollut jo yksi leikkaus ja viime vuonna ja sitä edellisenä. Taasko? Mutta mitähän minä valitan taas! Enkö koskaan opi olemaan tyytyväinen osaani? Kaikki, mikä minua kohtaa, on minulle tarpeen ja viisaamman suunnittelemaa. Tarkasti oikeana hetkenä ja oikeiden ihmisten taholta.
Tällä hetkellä perhe on hajallaan kuin varpusparvi. Tyttären perhe lensi viideksi viikoksi Vancouveriin, USA; aan. Sieltä kotoisin olevan vävyni perheen luo. Matkalla meinasi tulla vaikeuksia, mutta JUMALA käänsi kaiken paljon paremmaksi. Lentoreitti muuttui ja lentoyhtiö muuttui, mutta paljon paremmiksi. Lisäksi saivat viisi paikkaa, joten kaksi lapsukaista sopivat mukavasti nukkumaan ja tietysti vanhemmatkin. Lento oli pitkä. Koko matka yli 20 tuntia. Kiitos, Jeesus, varjeluksesta, hyvyydestäsi!
Vanhin poika taas lensi Japaniin kuukaudeksi. Herra siunasi matkan ja toivon, että hän huomaisi sen itsekin. Japanissa on tällä hetkellä taas myrskyä ilmassa, joten rukouksia lähetellään taas.
Jeesus siunatkoon sinun syksysi ja ensilumesi! Jeesus siunatkoon kaikkia maailman lapsia, varsinkin niitä joita aikuisten leikit satuttaa! Jeesus, tule pian!
