torstai 31. maaliskuuta 2011

EKSYTYS

" JA SENTÄHDEN JUMALA LÄHETTÄÄ HEILLE VÄKEVÄN EKSYTYKSEN, NIIN ETTÄ HE USKOVAT VALHEEN " - 2. tess.2: 11

Niin minkä tähden Jumala lähettää eksytyksen? vastaus löytyy edellisestä jakeesta:
"..ETTEIVÄT OTTANEET VASTAAN RAKKAUTTA TOTUUTEEN, VOIDAKSEEN PELASTUA"

Koko Uusi Testamentti on täynnä kohtia, joissa kehoitetaan ihmisiä valvomaan, tutkimaan Jumalan Sanaa ja ennen kaikkea PYSYMÄÄN JUMALAN TOTUUDESSA. Kunpa ihmiset oppisivat ymmärtämään, että Jumala on ainut, joka tekee niin kuin haluaa. Loppujen lopuksi kaikki päätökset maailmassa kulkevat Jumalan seulan läpi. Jumala on ilmaissut tahtonsa Raamatussa, mutta sille nauretaan yhä vaan enemmän. Sitä pilkataan ja sitä poljetaan. Jumalan pelko on kadonnut, mutta tulee päivä, jolloin jokainen pilkkaaja seisoo Jumalan edessä nenä rapakossa ja katuu, mutta silloin se on jo myöhäistä.

Kun näinä päivinä luen päivälehtiä tai avaan tv:n tai radion, en tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Joskus teen molempia, joskus kiukustun, mutta mitä se auttaa. Eksyttäjät ovat liikkeellä suurin laumoin. He kaappaavat ihmiset, jotka juuri ovat heikoilla elämässään. Suuren surun, menetyksen, sairauden tms. kohdatessa etsivät apua, lohtua ja vastausta tilanteeseensa. Silloin, juuri silloin saatana pudottaa apulaisensa näiden ihmisten eteen tarjoten valheitaan. Ja mikä surullista, onnistuvat siinä hirvittävän usein.

Ja vielä uskovatkin eksyvät. Kymmeniä vuosia uskossa olleet, monet avut Herralta saaneet eksyvät,  KOSKA UNOHTAVAT VALVOA. KOSKA LAKKAAVAT LUKEMASTA RAAMATTUA. KOSKA OVAT PETTYNEET JUMALAAN JA OVAT HÄNELLE VIHAISIA. KOSKA ANTAVAT KATKERUUDEN PESIÄ SYDÄMESSÄÄN JA ANTAVAT SEN KASVAA VIHAKSI. KOSKA UNOHTAVAT TOTUUDEN, MIELISTYVÄT VALHEESEEN, JOKA MIELISTELEE HEIDÄN LIHAANSA. KOSKA JEESUS ON KÄYMÄSSÄ PIENEKSI HEIDÄN ELÄMÄSSÄÄN JA HE ITSE ISOMMAKSI, KUN JEESUS HALUAISI AIVAN PÄINVASTOIN.

Watchman Nee kirjoittaa: " Tämä maailma on epätodellinen. Totuuden hyljeksiminen on aiheuttanut tilanteen, jossa harhan valtaan joutuneet ihmiset uskovat varmasti olevansa oikeassa. Ihminen, joka valehtelee tahallaan, ei kestä sitä, että hänen väitettään epäillään. Sokaistuneille kysymykset ovat yhdentekeviä, KOSKA EKSYTYKSESTÄ ON TULLUT HEILLE TOTUUS. 

On hirvittävää uskoa valheeseen. Muiden valheisiin uskominen on paha sinänsä, mutta vielä paljon pahempaa on uskoa omiin valheisiinsa. Kiitos Jumalalle siitä, että Hänen valonsa voi karkottaa nopeasti kaiken pimeyden. Meidän ei tarvitse pelätä eksytystä, jos pysymme rakkaudessa totuuteen, jonka kautta ihminen voi pelastua. Erehdyksistä pahin on Jumalan valon välttäminen, sillä silloin me suljemme mielemme Häneltä, joka on Totuus "

Jeesus armahtakoon tätä kansaa ja laskekoon valonsa niin alas, että näemme kulkea Hänen askelissaan. Se valo on jalkaimme lamppu. Se valo on rakkaus Totuuteen. Tätä rukoilen!

perjantai 25. maaliskuuta 2011

IHMISPAULA

Tämän päivän Suomessa papit ja piispat
siunaa synnin
ihmispelossa
etteivät vaan loukkaisi
etteivät ihmiset lähtisi kirkosta ulos
mielinkielin nämä pappisihmiset

Eivätkö ihan oikeasti tiedä
että Jumala on ihan täydellisen eri mieltä

Eivät taida papit ja piispat
liiemmin tuntea Jumalan Sanaa
saatika
viipyä Hänen neuvottelussaan



Eivätkö todella tiedä

että Pyhä Jumala pitää kiinni kunniastaan
eikä sanaansa muuta piirunkaan vertaa


Kohta täynnä synnin malja

torstai 24. maaliskuuta 2011

TURVASSA

Päivä on päättynyt, saan käydä nukkumaan. 
Turvassa. Menen omaan lämpöiseen sänkyyn. Vatsa on täynnä. 
Mistään ei kuulu laukauksia, ei räjähdyksiä, ei huutoa.
Kuinka olen tämän ansainnut?


Ja kaikkialla maailmassa on valtava, valtava määrä tuskaa ja kärsimystä. 
Hyväksikäytettyjä lapsia. Kidutettuja ihmisiä. Piinattuja. Vainottuja. Nälkäisiä. Sairaita, raajarikkoja hoitoa vailla. Vankeudessa syyttömänä. Piilossa. Pelossa. Ahdistettuna. 
Voi, niin paljon. Niin paljon hätää tässä maailmassa.
Kuinka he ovat siihen joutuneet?


Kuka tietää vastauksen? 
Tiedätkö sinä?
Osaatko kiittää Jumalaa, kun kaikki on hyvin?
Muistatko Jumalaa silloin, kun elät turvallisia, yltäkylläisiä päiviä?
Palveletko silloin Häntä, teetkö silloin Jeesuksen tahdon, ylistätkö, kiitätkö?
Tutkitko Jumalan kirjoituksia, Sanaa?


Vai sanotko niin kuin muutkin
silloin kun turvallinen elämä horjuu
että missä nyt on Jumala
että minä en ainakaan usko sellaiseen Jumalaan, joka tällaista sallii
Niinkö sinäkin sanot?


Että Jeesus olisi sellainen pehmolelu
tai niinkuin siunausautomaatti
valmiina palvelemaan
ja siunaamaan syntistä elämääsi.


Se ei kuulu Jumalan luontoon.
Hän voi siunata  vain puhdasta, katuvaa.
Vain syntejään anteeksi anovaa,
omaksensa haluavaa.


Mikä on rikkonut sinun elämäsi?
Mikä on se köysi, joka on kireällä sinun ympärilläsi?
Jeesus on ainut voimallinen, joka voi korjata kaiken.
Tehdä uudeksi ja katkaista synnin kahleet.
Vain JEESUS! Vain JEESUS!!


Ja saat olla ikuisesti turvassa
vaikka maailma horjuu.
Ja maailma horjuu yhä enemmän, usko vaan!
Emme me täällä Suomessakaan missään lintukodossa elä.
Mitä vaan voi tapahtua. Paha on ympärillä.
Miksi et antautuisi Jeesuksen turvaan, se on voimassa aina. Ja kestää.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

JUHLAKOKOUS

Meillä oli eilen seurakunnassa juhlakokous. Vietimme kastejuhlaa. Kolme eri- ikäistä miestä tahtoi näyttää julkisesti halunsa seurata Jeesusta. Yksi heistä on lapsi vasta, yksi miehuutensa parhaissa vuosissa ja yksi asettumassa eläkeiän tuomaan muutokseen. Jokaisella on oma tarinansa ja todistuksensa. Mutta yhteistä kuitenkin sama Jeesus, jota he tahtovat seurata ja palvella. Ja Raamatun ohjeen mukaan näyttävät sen julkisesti. Raamatun mukaan kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Ja ensin on usko, sitten kaste. Nimenomaan tässä järjestyksessä. Ja teko on vapaaehtoinen, sydämestä tullut. Sydämestä, jossa Jeesus on saanut asettua taloksi.

 Pieni vauva ei ole vielä ehtinyt tehdä syntiä, miksi hänen pitäisi pyytää hyvää omaatuntoa? Pieni vauva ei vielä voi ilmoittaa omaa tahtoaan, miksi hänet kastetaan? Hän on jokatapauksessa Jeesuksen oma, viaton pieni taimi. Puhdas ja kelvollinen Taivaaseen, jos hänelle jotain tapahtuisi.

Ennen minulle opetettiin, ettei kastamatonta vauvaa saa kuljettaa paikasta toiseen. Ettei vaan tapahdu mitään. Mihin hän joutuu, jos häntä ei ole ehditty kastaa? Höpö höpö! Hän ei joudu yhtään mihinkään muuhun kuin Taivaaseen Jeesuksen syliin. Ja minkä takia hän sinne lähti, on yksin Jumalan tiedossa. Mutta yksi syy on varmasti se, että hänet lähetettiin pitämään portteja auki vanhemmilleen, sisaruksilleen ym. läheisille, jos he eivät Jeesusta ole oppineet tuntemaan.

 Minulla on kaksi lastenlasta. Molemmat on totutettu seurakunnan keskelle jo vauvoina. Nuorempi tuotiin jo viiden päivän vanhana. Näin he elävät uskovien, rukoilevien ihmisten keskellä. On turvallista. Ympärillä pyhä ilmapiiri. Meidän seurakunnassa on paljon lapsia. Lapset eivät aina jaksa olla hiljaa paikoillaan, joten meteliäkin tulee väistämättä. Joskus tulee kipeää, joskus paha mieli ja on pakko huutaa ja itkeä. Ja välillä kiukutellakin. Voidaanhan me aikuisetkin näin tehdä. Siunaavia käsiä on kaikkialla ympärillä. Sisarien ja veljien käsiä. Ja Jeesuksen kädet, jotka eivät väsy koskaan.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta

Taas on viikonloppu lopuillaan. Saimme kuulla järkyttäviä uutisia Japanin onnettomuudesta. Rukouksin muistamme Japanin kansaa tämän ahdingon aikana. Kun luonnonvoimat myllertää, ihminen on pieni siinä, olkoonkin kuinka viisas ja oppinut, kuinka kaikkeen varautunut tahansa. Hetkessä kaikki on tuhoutunut. Koko elämä sortunut kuin korttipakka.

Raamatussa sanotaan: " Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa ettette peljästy; Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua. - Matt. 24: 6-8

Mutta Herran omille kuuluu ihana kehoitus, kun näitä yhä hurjemmiksi käyviä katastrofeja ja maailman kasvavaa pahuutta tapahtuu. Meitä kehoitetaan nostamaan päämme, sillä meidän vapautuksemme on lähellä. Meitä kehoitetaan myös valvomaan joka hetki omaa tilaamme, että olisimme valmiit joka hetki, sillä... Kohta, aivan pian saapuu Jeesus meitä noutamaan! Pois täältä tuhoutuvasta maailmasta. Minä ainakin tahdon lähteä! Jeesus auta, että jaksan valvoa ja pysyä äänesi kuuluvilla joka hetki!

3- vuotias lapsenlapsemme Joona vietti lauantaipäivän täällä kanssani. Juttelimme taivaasta. Joonan mielestä pitäisi rukoilla, että olisi aina päivä, eikä koskaan ilta eikä yö. Sanoin, että Taivaassa on aina päivä ja valoisaa. Itse Jumala on valonlähde." Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti" - Ilm. 22: 5


Joona rukoilee kovasti, että mumma parantuisi. Poikaa aivan nauratti, kun sanoin, että sitten juostaisiin kilpaa nurmikolla. Eikä mummaan sattuisi mihinkään. Mutta, vaikka en parantuisi täällä maailmassa; Taivaassa olen täydellisen terve ja nuori ja murhetta vailla. Me ollaan kuule, Joona, siellä samanikäisiä.

Pienen lapsen luottamus Jumalaan, yksinkertainen usko siihen, että Jumala parantaa ja auttaa, on ihana. Jumala mielellään kuuntelee lapsia ja erikoisesti vastaa heidän rukouksiinsa. Ja ennenkaikkea puhuu heille. Lapsen korvat ovat tosi herkkiä Jumalan äänelle. Niin Joonankin. Vuosi sitten Joona kertoi, että Jeesus sanoi tulevansa " ihan kohta" Tuntuu, että Jeesus ja Joona juttelee ihan luonnollisesti. Tarvitaan vain lapsen mieli ja puhtaus ja avoimet korvat. Jeesus, minäkin haluan!! Näinä viimeisinä aikoina Jumala tulee käyttämään, ja käyttää jo, erityisesti lapsia evankeliumin eteenpäin viejinä ja välittämään viestejä Jumalan sydämeltä ja monessa, monessa muussa. Lapset ovat Jumalalle erityisen rakkaita. Raamatussa onkin hyvin vakavia varoituksia niille, jotka tekevät lapsille pahaa.

Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Huomenta

Tässä sitä taas ollaan. Olen pyörinyt sängyssä koko yön. Yritin nukkua ilman Panacodia, mutta eipä siitä näytä mitään tulevan. Kovat hermosäryt riepottelee koko alakroppaa selästä ja vatsalta jalkoihin. Aikani pyörin, kuuntelin miehen kuorsausta ja dementoituneen vanhan Tipsu- kissamme mouruamista. Tipsu on pian 18v ja tuntuu, ettei se oikein enää muista mitään. Oliko juuri syönyt, oliko käynyt ulkona vai mitä. Siispä se mouruaa äänekkäästi varmuuden vuoksi. Kissa on rakas, mutta nyt hankala ja väsyttävä.


Niinpä nousin ylös neljän maissa. Annoin Tipsulle uutta ruokaa ja päästin hetkeksi pihalle. Keitin teetä ja luin kaikista kolmesta päivähartauskirjasta päivän tekstit. Ja otin sen Panacodin. Tuolla kivussa kun pyöriskelee mielessä pyörii myös tuhannet ajatukset. Yleensä ne on murheellisia. Yöllä ja kipeänä ei oikein osaa olla sellainen kuin haluaisi. Rukoilen kyllä, mutta monesti se jää vaan siihen lyhyempään ja maailman käytetyimpään rukoukseen; " Auta Jeesus! " Kyllä kiitänkin, kyllä ylistänkin, mutta se mieli puuttuu.

 Tänä yönä on ollut mielessä nuori perhe, jonka nuoren isän maallinen matka päättyi rekan alle pari viikkoa sitten. Ihana Jumalan juoksupoika, persoonallinen ja valloittava. Hän voitti Kristukselle paljon eksyneitä. Ymmärsi ja auttoi. Meidänkin perheessä hänellä oli tärkeä osuus vaikeina aikoina. Kiitos Jeesus hänestä! Siunaa ikävöivää perhettä! Vaikka tämä Jumalan juoksupoika oli valtavassa Jumalan käytössä ja kuuli ja totteli Jumalan ääntä, hän oli myös hauras ja haavoittuva, ihminen. Tuossa teetä hörppiessäni, luin uudesta Ristin Voitosta Leevi Launosen lohduttavaa kirjoitusta " Valoa kuoleman varjon maassa ". Teksti loppuu näin: - " Silloin, kun inhimilliset tunteet eivät auta eteenpäin ja oma ponnistelu on rauennut, Jumalan lahjoittama elävä toivo nousee esiin kuin kevätaurinko ja valaisee maiseman kirkkaudellaan. Se on kestävää toivoa, jonka Taivaallinen Isä vaikuttaa. Se on ikuista valoa, jonka tieltä kaikki varjot viimein väistyvät. Siksi ihminen saa olla hauras. Se ei koskaan uhkaa tervettä kristillisyyttä. Ei myöskään iankaikkisen elämän toivoa"

Siispä Jeesuksen omina meillä on ikuinen toivo. Toivo huomisesta, joka on parempi kuin eilinen. Pelastus yksin Jeesuksen kautta, joka kiinnittää meidät Jumalaan. Ja se kestää ihmisen haurauden, keskeneräisyyden ja pienuuden. Ja kun tämä hauras sirpale- elämä kerran päättyy, saamme nousta ehjinä kristalliastioina Taivaan kartanoihin, eikä murhe enää mieliimme astu. Ylistystämme ja kiitostamme ei estä mikään!

Nyt tästä hiljalleen hipsin takaisin sänkyyn. Tuleva päivä on varmaan kalsaripäivä, mutta sehän ei ole mitään uutta.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kolme Kotia

Ihmiset muuttavat useasti elämänsä aikana. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Minäkin olen muuttanut muutaman kerran. Siinä on aina paljon työtä. Parasta muuttamisessa on, että silloin tulee siivottua turhia tavaroita elämästään. Muutossa aina huomaa, kuinka paljon turhaa, aivan tarpeetonta rihkamaa sitä kerää nurkkiinsa pölyttymään ja täyttämään komeroita.

Minulla on kolme kotia. Yksi on tämä talo, jossa nyt asun. Tässä olen asunut yli 20 vuotta. Talo on iso ja huoneet ovat viidessä eri tasossa. Kaikki lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa, joten kahdestaan täällä miehen kanssa elellään. Minä sairastan reumaa ja monia muita sairauksia, sentähden minulla on haave saada joskus pieni, yksitasoinen pieni tupa. Puulattioineen ja soman kuistin kera. Monta muutakin haavetta minulla on siitä, miltä tupamme pitäisi näyttää. Ja kuinka paljon vähemmän siellä olisi työtä ja kuinka paljon helpompaa siellä olisi elellä. Jumala tietää haaveeni. Olen rukoillen jättänyt sen Hänelle. Jos Hänen tahtonsa on , uusi tupa ja sen paikka on jo Hänellä valmiiksi katsottuna.

Toinen kotini on seurakuntakoti. Koti koostuu kaikenikäisistä ihmisistä, miehistä ja naisista. Me olemme kaikki ihan erilaisia. Toiset on terveitä, toiset sairaita. Toiset rauhallisia ja toiset ei pysy millään paikoillaan. Toiset puhuvat vähän, toiset vähän enemmän ja toiset vielä enemmän. Toiset ovat tyylikkäitä ja muotitietoisia, toiset ei niinkään ( niinkuin minä). Toiset ovat perheellisiä, toiset perheettömiä. Aivan niinkuin kaikkialla, ihmiset ovat erilaisia, erilaisessa elämänvaiheessa. Erilaisista lähtökohdista tulleita. Kuka enemmän, kuka vähemmän  nähnyt ja kokenut täällä elämässä. Yksi asia meitä kuitenkin yhdistää; Jokainen meistä on eräänä päivänä tullut uskoon. Eikä mihin tahansa uskoon, vaan uskoon JEESUKSEEN ! Olemme luovuttaneet elämämme Hänelle, pyytäneet ja saaneet syntimme anteeksi. Olemme kokeneet suuren muutoksen elämässämme. Joku on tullut uskoon jo lapsena, joku nuorena, joku iäkkäämpänä. Minä sain armon tulla uskoon 36- vuotiaana. Seurakuntakotini käy yhä rakkaammaksi minulle. Siellä on rakkaita uskonsisaria ja- veljiä. Siellä voi kertoa murheensa ja ilonsa ja jos jotain syntiä kertyy tunnolle, ne saa tunnustaa ja jatkaa taas kevyellä mielellä. Kokoonnumme usein yhteen, kuuntelemaan opetusta, rukoilemaan, ylistämään ja kiittämään Jumalaa, laulamaan ja soittamaan. Joskus juhlimme ja herkuttelemme yhdessä. Kokoonnumme pienemmissä ryhmissä kavipöydän ympärille. Jokaisella on oma paikkansa ja oma tärkeä tehtävänsä, niin kuin tavallisessakin kodissa. Jokaista tarvitaan ja jokainen on rakas Jumalalle. Emme aina ole samaa mieltä kaikista asiosta, mutta yhdessä kuitenkin teemme matkaa toistamme tukien ja toisten puolesta rukoillen...

Kolmanteen Kotiini, joka on yhteinen kaikille Jeesukseen uskoville. Sinne kerran kootaan kaikki Jumalan lapset. Se on Taivas, joka on uskoni päämäärä. Siellä ei ole yötä, eikä päivää. Siellä ei ole itkua, eikä parkua. Ei kipua eikä murhetta. siellä olemme vapaat kaikista kiusauksista ja lankeemuksista. Sinne kaipaan, sinne ikävöin. Siellä saan nähdä Jeesukseni kasvot, viimeinkin.

Olen monta kertaa kuullut ihmisten sanovan, etteivät edes tahdo Taivaaseen, kun se on niin tylsä paikka. Vielä mitä!  Siellä eletään täysipainoisesti, kukaan ei täällä maan päällä pysty edes sanomaan, millaista siellä on. Mutta ihanaa siellä on, siitä olen aivan varma. Haluaisin jokaisen tulevan sinne ja Jeesuskin haluaa. Mutta totuus on, että kaikki eivät kuitenkaan tule. Joku valitsee toisin ja elää sanoinkuvaamattomassa tuskassa ja kivussa ikuisuuden.


Koti on tärkeä, koti on rakas. Mutta jos sinulla ei ole ollut rakasta, turvallista kotia koskaan, Jeesus tarjoaa sitä sinulle. Jo täällä elämässä, uskovassa seurakunnassa ja lopulta luonaan Taivaassa, lopullisessa turvassa, lopullisessa ilossa. Kotona tavataan, Taivaassa tavataan!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Matkaan

Tämä blogini on matkakertomus. Se kertoo yhden naisen matkasta, jonka päämäärä on Taivas. En kulje sitä yksin, vaan Hänen kanssaan, joka on minut matkalle laittanutkin. Hänen kanssaan, joka sanoo itse olevansa tie. Ainut tie perille- Jumalan luokse Taivaaseen. Hän myös odottaa minua siellä perillä. Hän- JEESUS KRISTUS.


Kun tulin uskoon 19 vuotta sitten, rukoilin Jumalalaa, että Hän ottaisi minut kouluunsa. Opettaisi ja kouluttaisi palvelijakseen. Tämän rukouksen jälkeen näin unen. Siinä olin hakemassa postia laatikosta ja siellä oli minulle kirje. Avasin kirjeen kävellessäni sisälle. Kirjeessä luki: ” Sinä olet saanut opiskelupaikan, sinut on hyväksytty kouluun ”


Jumalan kouluun hakeutuminen tiesi useita kompuroimisia ja nilkan nyrjähdyksiä. Se tiesi lukemattomia kyyneleitä, itkua ja ahdistusta, jossa itku oli muuttunut joksikin isommaksi. Sellaiseksi, jossa kyyneleet loppuu ja ruumis täristen huudan apua Jeesukselta, ainoalta auttajalta.


Jumalan koulussa olen tullut tutuksi monen sairauden kanssa, kivun ja vajavuuden kanssa. Olen joutunut luopumaan ja luovuttamaan. Olen uupunut ja masentunut. Valittanut ja kiukutellut.- Jeesus on kuullut kaiken. Kaikki on Hänellä tiedossaan.


Mutta eihän matka ole pelkkää sairautta ja raihnaisuutta. Se on myös iloa, ennen kaikkea tiedosta, että tiedän että olen Jeesuksen oma. Olen saanut syntini anteeksi ja päämääräni on Taivas. Olen oppinut paljon, olen saanut paljon lupauksia ja lohdutusta. Paljon ihania uskonystäviä, turvallisen ja yhä rakkaammaksi käyvän seurakuntakodin. Olen saanut armon tulla uskoon, Jeesuksen omaksi. Siitä kiitän lakkaamatta! Ja vaikka on paljon vaikeuksia, on myös ihania keidashetkiä, rukousvastauksia, lepotaukoja. Ja niiden tilalle, joista jouduin luopumaan, Jumala antoi monin verroin parempaa, jota en edes ennen tiennyt olevankaan.


Aion olla rehellinen näissä teksteissäni. Joskus kuulee, että kun tulee uskoon, kaikki vaikeudet katoaa. On rikkautta ja terveyttä, ylellisyyttä ja kaikkea hyvää. Mutta ei se niin ole, ei todellakaan. Jeesuksen omat maksavat hintaa, mutta se on hinta pelastuksesta. Jeesus maksoi valtavan hinnan ristillä kuollen sinun puolestasi ja minun puolestani. Jokaisen ihmisen puolesta. Hän otti päälleen jokaisen ihmisen jokaisen synnin. Jokaisen sairauden. Jokaisen laiminlyönnin, hyväksikäytön. Jokaisen tuskan, lyönnin, hylkäämisen, mitätöinnin, pahoinpitelyn, raiskauksen. Hän vei ristille pelkosi, masennuksesi, väsymyksesi, uupumuksesi, väärinymmärretyksi tulemisesi, harhailusi, saamattomuutesi, ahdistuksesi… ja ja , luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. JA SE SATTUI ! ! Mutta tämä oli Jumalan ainoa suunnitelma, varasuunnitelmaa ei ollut. Oli meidän ainut toivomme, että Jeesus suostui siihen. Ja minäkin pääsin matkalle- kotimatkalle.


Tulisitko sinäkin?