MIKSI te etsitte elävää kuolleitten joukosta ?

Kukaan ei ottanut Jeesuksen henkeä. Hän antoi sen. Ristillä ryöväreitten keskellä. 
Ryöväreitten, joista toinen pilkkasi Jeesusta viimeiseen asti, eikä ymmärtänyt, että vielä olisi ollut mahdollisuus päästä sinä samana päivänä paratiisiin,
niin kuin teki toinen ryöväreistä.

Jeesus haudattiin. Haudan suulle asetettiin painava kivi. Kivi lukittiin sinetillä ja haudalle asetettiin vartijat sen pelossa, etteivät opetuslapset varastaisi Jeesuksen ruumista ja sanoisi Hänen nousseen ylös.

Mutta ei ihmisten sinetit, ei vartijat eikä mitkään lukot pidättele Jumalan tahtoa. Jeesus nousi, mursi kuoleman vallan ja voiman. Jeesus on voittaja ylitse kaiken muun.


Naiset saivat kuulla siitä ensimmäisenä. Löysivät tyhjän haudan ilman painavaa kiveä.


Kaksi enkeliä ilmestyi heille ja kertoivat: " Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessanne Galileassa. Sanoen, Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös"


Uskotko sinä? Et ollut paikalla, kun nämä tapahtuivat, mutta saat vapaasti lukea näistä Raamatusta. Epäiletkö niin kuin Tuomas? Jeesus ymmärsi epäilevää Tuomasta ja antoi hänen nähdä. 


Kaikki eivät saa nähdä. Eivät ihmeitä, eivät parantumisia, eivät kuule Jumalan ääntä. Mutta me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä.


" Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat " Nämä ovat Jeesuksen omia sanoja. 
Arkipäivän arkinen vaellus ilman suuria hengellisiä kokemuksia on koetus, mitä meidän sydämessämme todella on.  Viime päivinä olen itse kamppaillut näissä asioissa ja saanut huomata, että minussa ei asu mitään hyvää. Askartelen mitättömien pikkuasioiden kanssa ja kulutan kallista Jumalalta saamaani aikaa hukkaan.


David Wilkersonin kuolema, hänen Jumalalle uhraamansa elämä ja ennenkaikkea hänen viimeisimmät bloginsa ovat puhutelleet minua suuresti. Todellakaan, meillä ei ole muuta toivoa kuin Jumala ja Hänen sanansa. Pidetään kiinni siitä lujasti, viimeiseen asti.

On aika mennä taas ristin juureen ja anottava armahdusta. Pyydän Jeesusta puhdistamaan sydämestäni kaiken krääsän ja antavan tilalle omaa henkeään, josta voin ammentaa tarvitseville. Pyydän, että Jumalan tahto tapahtuisi ja oppisin olemaan Hänen tahtonsa mukainen.

Sinun tähtesi

Olen miettinyt ryöväreitä, jotka ristiinnaulittiin Jeesuksen kanssa. Toinen ei ymmärtänyt. Toinen ymmärsi ja sai ryövärin armon. Hän oli tehnyt rikoksia ja kaikenlaista pahaa ja silti sai armon pelastua elämänsä viimeisellä hetkellä. Ajatella, hänet ristiinnaulittiin Jeesuksen viereen. Jumalan Pojan, kuningasten Kuninkaan viereen. Mutta hän tiesi kenen vieressä oli ja pyysi Häneltä; " Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi" Tämä riitti, hän oli kääntynyt Jeesuksen puoleen. Ja sai kuulla Jeesuksen sanat, jotka ovat yksi minun lempijakeistani Raamatussa; " Totisesti minä sanon sinulle, tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa " - Luuk. 23: 43. Ja minkä Jeesus lupaa, sen Hän myös pitää. Ryöväri oli kohdannut Pelastajansa, hän oli uudestisyntynyt. Ryövärillä ei ollut mahdollisuutta enää todistaa uskostaan, ei tehdä hyviä tekoja, ei pyytää keneltäkään anteeksi, ei kasvaa uskossaan, ei käydä kasteella. Ei mitään. Hän kuoli, mutta oli samana päivänä Jeesuksen kanssa paratiisissa. Ja vaikka hän olisi tehnyt koko elämänsä hengellistä työtä, voittanut sieluja Kristukselle, elänyt kunnolla, paastonnut ja rukoillut, ei hän silti olisi saanut sen parempaa osaa kuin nyt sai.

Tämä ryövärin armo on voimassa vielä tänäänkin. Se on jokaisen saatavilla, joka vain haluaa ottaa sen vastaan. Jos joku luulee, ettei enää kelpaa Jumalalle, juuri häntä varten on tämä ilosanoma. Pääsiäisen ilosanoma; SINUN TÄHTESI kävi Jeesus kuolemaan. Sovittamaan syntisi kaikki pahuutesi. Niinkuin minunkin syntini.

Kiiruhdetaan me kaikki, väsyneet ja uupuneet matkaajat, tyhjän haudan ihmettä katsomaan.
Ja iloitaan ja riemuitaan, ei ruumista löydy ollenkaan.
Jeesus elää, Hän elää ainiaan ja Hänen kanssaan saamme ikuisuuden viettää kokonaan.
Siis, katso Hänen puoleensa kuin armahdettu ryöväri konsanaan. Ja pyydä Jeesusta sinua muistamaan. Saat paikan Hänen vierellään ja uuden elämän. 
Saat armon, pelastuksen.
Saat anteeksiantamuksen.


KIITOS JEESUS; ETTÄ KUOLIT.
ETTÄ NOUSIT YLÖS.
ETTÄ ELÄT.
ETTÄ TULET.

Riemullista Pääsiäistä kaikille!

JÄÄHYLLÄ

Joona- vesseli on ihana 3-vuotias. Lapsilla on menossa aina joku vaihe; joskus syödään hyvin, joskus tosi huonosti, välillä tuskin ollenkaan. Joskus opitaan vauhdilla paljon uutta pienessä ajassa, sitten taas sulatellaan opittuja asioita jonkin aikaa. Välillä kasvetaan monta senttiä yhtäkkiä ja sitten on taas menee samoilla lukemilla pitkä aika. Joonalla taitaa olla menossa nyt jonkinlainen aikuisten kokeiluvaihe eli tottelemattomuusvaihe. Poika laittaa hanttiin itsestäänselviä ja jo sovittuja asioita kovalla huudolla ja vastustuksella.

Tässä vähän aikaa sitten Joona oli täällä mumman kanssa yötä, oltiin pari päivää ihan kahdestaan. Kaikenlaista siinä touhailtiin. Tämä mun sairaus vaan rajoittaa niin paljon, enkä pysty tekemään lasten kanssa niin paljon kuin sydämestäni haluaisin. Tahtoisin auttaa ja olla mukana niin paljon enemmän, mutta en vaan voi. Tällaisten asioiden edessä kyselen Jumalalta, miksi näin- kysymyksiä. Ja saahan niitä kysellä. Jumala vaan ei vastaa niihin. Hän tietää "miksi". Minun ei tarvitse tietää, vaan toimia näillä olemassaolevilla eväillä.

" Minun armossani on sinulle kyllin"

Siispä! Yökyläily sujui pienien erimielisyyksien vallitessa. Kun täysi wc-paperirulla putosi "vahingossa" pyttyyn,  kissaseniorimme oli jo useaan kertaan saanut kyytiä ja kun taas kuului Tipsun surkea maukaisu; poika oli ottanut kastelukannun ja pessyt kissan, kun " se oli niiiin likainen" Niin nyt oli mumman mielestä jo jäähyn paikka.


Poika ampaisee peiton alle piiloon, silläaikaa kun kuivattelen kissaa ja lattiaa. Komennan Joonan jäähypaikalle, mutta poika ei liiku. Joona tietää, etten jaksa väkisin kantaa rimpuilevaa poikaa, enkä edes halua. Ilmoitan, että jos et mene jäähylle, ei sitten ole karkkipäivän suklaatakaan eikä yhtään lastenvideota. Sitten menen keittiöön.

Hetken kuluttua poika kävelee itse jäähypaikalle. Kolme vuotta ja kolme minuuttia! Poika tietää säännön. Katsotaan kellosta. Hän ei kuitenkaan malta olla ihan rauhassa ja jotenkin saa siellä pyöriessään kipeää käteensä ja alkaa valittaa; " Voi, ottaa niin kipeää! Mumma, aina, kun lapsille tulee kipeää, ne menee naisiitten luo ja ne puhaltaa! "

Mitenkäs sitä mumma malttais olla puhaltamatta? Menen pojan luo ja puhallan kipeään käteen.
Ja Joona puhaltaa mumman kipeään jalkaan ja sanoo: " Jeesus parantaa mumman! "


Tämä poika on aarre! Vaikka ei aina tottelekkaan, enhän minäkään aina. Rukoileva, pieni ihana isoveli! Ja ihana on pikkusiskokin, pikkuinen Salli- neiti, 7kk.


Joskus me uskovatkin joudutaan jäähylle. Hyllylle lepäämään. Vetäytymään, niinkuin keskeneräinen saviruukku. Säkkikankaan alle odottelemaan seuraavaa vaihetta. Opettelemaan syrjässä olemisen läksyä. Suuri Savenvalajamme valvoo vaiheitamme kaiken aikaa savimontusta ruokapöytään asti. Tietää, kuinka kauan mikin vaihe kestää. Mutta sääntönä on odottelu, odottelu ja odottelu.

Minä tunnistan monta kertaa itseni pienestä jukuripäisestä pojasta. Vaikka olen niin monta kertaa lyönyt pääni seinään, kun en malta odottaa Jumalan tahdon toteutumista, vaan isken omat näppini soppaan ja pilaan Jumalan hyvän työn. Tai ainakin hidastan sitä. Laitan hanttiin jo oppimiani asioita ja... Herrani on taas nostettava minut hyllylle ja peiteltävä säkkikankaalla. Ja on odotettava taas kerran.

Rukoiltava Jumalan Sanan nälkää, että edes joskus voisi pikkuisen kasvaa ja oppia. Ja totella!



Saankohan joskus täydellisen saviastian muodon, minäkin?


" Ja jos astia, jota Hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin Hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä" - Jer.18: 4


Oppivani soisin...

Synttäri

Tänään, aprillipäivänä, on 19- vuotissyntymäpäiväni! Olen kyllä elänyt jo 55 vuotta, mutta tänään on hengellinen syntymäpäiväni. Silloin tulin uskoon, silloin kohtasin Jeesuksen ja sain syntini anteeksi.

Silloin sain astua kotitielle, matkalle kohti todellista Kotiani. 

Lähdin matkalle raihnaisena, monen kivun ja kysymyksen painamana. Ja edelleen kroppani haurastuu entisestään, edelleen tulee uusia vastoinkäymisiä, mutta minulla on parhain Matkaopas ikinä, Hänellä on kaikki valta ja voima ja viisaus. Jeesuksen kanssa on turvallisinta kulkea.

En lakkaa kiittämästä Jeesusta, kun valitsi minut yhdeksi omistaan. Kiitän ystävääni, joka vei minut kokoukseen, jossa elämäni sai kokonaan uuden suunnan. Astuin kuoleman tieltä elämän tielle. Kiitän kaikkia, jotka tietämättäni rukoilivat puolestani. Ja sain omistaa ihmeistä suurimman; pelastuksen! Miksi valittaisin?!

Corrie ten Boom kirjoittaa;

" Oletko matkalla kotiin?

Oletko matkalla kotiin Herran luo?
   Et kai sinä pelkää?

  Mitä pelkäisin?
Hengen iloista vapautumista,
tuskan rauhaan vaihtumista,
elämän taistelun loppumista?
  Sitäkö pelkäisin?

  Mitä pelkään?
Vapahtajan kasvojen näkemistä,
  Hänen äänensä kuulemista,
Hänen kirkkautensa katselemista?
  Sitäkö pelkäisin?


  Mitä pelkään?
Taivaan lepoon pääsemistä,
Siunatun Mestarin palvelemista,
hyvän parhaaseen vaihtumista?
  Sitäkö pelkäisin?


Kuvittele, että astuisit maihin ja se olisikin Taivas; tai tarttuisit käteen, joka olisikin Herran; tai hengittäisit syvään puhdasta ilmaa ja se olisikin taivaallista; tai tuntisit olosi virkistyneeksi ja se olisikin kuolemattomuutta; tai kulkisit myrskyn läpi uuteen ja tuntemattomaan maahan; tai heräisit terveenä ja onnellisena ja huomaisitkin olevasi kotona"