torstai 12. kesäkuuta 2014

Ei kaikki aina mene niin kuin meinaa!

Valmistauduin varjoainetutkimukseen ja sen yhteydessä tehtävään pallolaajennukseen. Reisivaltimostani löydettiin 10cm tukos, joka totisesti on ollut tuskallinen jo yli vuoden. Laitoin illalla kaiken valmiiksi, kävin suihkussa ja join paljon vettä, niinkuin ohjeissa sanottiin. Nukuin huonosti, vedenjuonti sai minut ravaamaan vessassa monta kertaa. Aamulla viideltä ylös, ja taas suihkuun, niinkuin ohjeessa sanottiin. Aamulääkkeet sai ottaa, mutta ei muuta. Sitten vaan miehen kyytiin ja kohti sairaalaa. Ties kuinka monennenko kerran. Silti siihen ei vaan totu. Aina pitää asennoitua pitkän aikaa tulevaan toimenpiteeseen, tehdä järjestelyjä ja valmisteluja.

Tunnin päästä makailin jo sairaalasängylläni. Tukimusvaatteissa. Kanyylikin oli paikoillaan, kolme hoitajaa sitä yritti kunnes onnistui. Mun suonet on niin ohuet ja piilossa, että joudutaan pistellä monen monta kertaa. Ehkäpä ne vetäytyvät syvälle piiloon, kun huomaavat neulan lähestyvän!
Tiputus aloitettiin ja siinä vain sitten odottelin.

Sitten tuli hoitaja sanomaan, että toimenpidettä ei voidakkaan tehdä. Aikapula kuulemma. Nyt pitäisi vaan lähteä kotiin. Melkein tuli itku. Teki mieli sanoa, ettekö te ymmärrä, että ei tässä huvikseen tulla käymään aamutuimiin. Kuinka olen odottanut, että edes tämä vaiva helpottaisi.Niin vaan tullaan sanomaan, että nyt pitäis lähteä kotiin. En tietenkään ääneen sanonut, mutta mielessä temmelsi piikiven katkuiset ajatukset. Tuutte sitten ensi viikolla uudestaan. Seittemältä, syömättä ja juomatta! Harmitti, harmitti NIIN!

Kanyyli tempaistiin irti. Soitin miehelle, voisko tulla hakemaan. Hetken ihmetteli.Vaihdoin omat vaatteet, enkä halunnut tarjottua aamupalaa. Ei vaan maistunut. Menin alas odottamaan kuskiani, joka oli juuri päässyt työpaikalle.

Siinä piehtaroidessani muka oikeutetussa itsesäälin ja väärinkohdellun manttelissani, muistin, mitä juuri lähtiessäni olin rukoillut; " Tapahtukoon, Jeesus, Sinun tahtosi. Kiitos hyvästä suunnitelmasta, joka Sinulla on minua varten.Tiedän, että se on paras suunnitelma. Aamen"

Mistä minä tiesin, mihin Jumalan suunnitelmat ulottuu. Jumalan käsissä on minunkin kohdallani lukemattomia eri lankoja. Ja vaikka nyt tuntui, että kaikki meni ihan väärin, silti ne langat oli Mestarini käsissä ihan oikeassa järjestyksessä. Tuntui hyvältä kuunnella, mitä Jumala tässäkin hetkessä puhui. Jään odottamaan ensi viikkoa ja uutta aikaa. Mutta sitä ennen on vielä monta päivää, monta mahdollisuutta, monta hyvää Jumalan suunnitelmaa, jotka toteutuvat ihan oikealla hetkellä, oikeassa paikassa ja oikeiden ihmisten keskellä. Kiitos Jeesus hyvyydestäsi, anna anteeksi napinani!
Anna minulle vielä mahdollisuus elää nämä päivät Sinun kunniaksesi. Puhdista minut, ajatukseni vangitse kuuliaisiksi Sinulle!

" Niinkuin et tiedä tuulen teitä, etkä luitten rakentumista raskaana olevan kohdussa, niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen joka kaikki tekee "  - Saarnaaja 11: 5

2 kommenttia:

  1. Elämä on joskue toista mitä olimme ajetellut sen olevan ja moniin kysymyksiin emme saa vastausta täällä ajassa jamonta on vanhurskaalla kärsimystä,mutta Herra pelstaa hänet niistä kaikesta ja monta kertaa olemmme niin alas lyötyjä ja ottaa aikaa ennen kuin nousemme normaaliin tilaan taas Herran avulla ja hänen armon henge ohjaamana alkaa taas kiitos laulut soida ja ilo Jeesuksen nimessä.kiitos ja siunausta,keijo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amen! kiitos, Keijo, ja siunattua loppukesää sinulle!

      Poista