Kun viimeksi kirjoitin siitä omassa voimassa palvelemisesta, oiken hämmästyin, kun seuraavana päivänä eteeni tuli teksti; " Katso, tulee päivä, jolloin kadut uneliaisuuttasi ja kysyt: " Miksi jätimme Herran viinitarhan oman onnensa nojaan" Asiat, jotka ovat vieneet aikasi, osoittautuvat siksi, mitä ne ovatkin: akanoiksi ja joutavaksi ajankuluksi. Niissä ei ole mitään, millä olisi pysyvää arvoa. Et saa palkkaa niistä kättesi töistä, jotka olet tehnyt omassa voimassasi ja joita minä en ole tehtäväksesi antanut.
Jeesus oli Isänsä ohjaama kaikessa, mitä Hän sanoi ja teki. Miten siis uskallat elää sen mukaan, mitä sydämesi ja vähäinen inhimillinen käsityskykysi sanelevat? "
Tuntuipa pisto sydämessä! Voi, Herra Jeesus, anna minulle into ja puuttuva rakkaus viettää neuvottelussasi yhä pidempiä aikoja. Uhrata oma paras aika Sinulle. Aika, joka on Sinulta tullut lahjaksi. Että osaisin sen parhaiten käyttää. tiedän, että Jeesus odottaa minua ja on varannut paljon. Paljon.
Kyllähän Jumala hoitaa oman viinitarhansa ilman minuakin. Ja ilman sinua, jos emme Hänen neuvojaan välitä noudattaa. Mutta menetämme valtavat siunaukset. Ja ne työt, jotka Jeesus varaamme on laskenut, jäävät tekemättä. Niitä ei voi tehdä kukaan muu. Joku sielu voi hukkua minun loikoilemiseni takia. Tätä en halua!
Vointini ei ole ollut hääppönen. Pari viikkoa meni maatessa kuin umpiossa. En kuullut paljonkaan. Oma ääni kaikui pään sisällä yhdessä monenmoisten piipitysten ja kilinöiden kanssa. Silmillä kylmä pyyheliina, koska silmiä poltti ja ne muurautui umpeen. Olin kuin ulkopuolella kaikesta. Huomasin, kuinka huonkuuloiset ihmiset ärsyttävät muita. Aivan kuin tahallaan eivät kuulisi. Kuurous on kuin vitsi. Omalle kohdalle, kun tulee ei paljon naurata.
Mutta, Kiitos Herralle! Kuuloni on hiljalleen palautunut, vaikka kuulokoe näytti todella huonon käyrän. Onhan tässä Menierissä hyviä ja huonoja kausia. Joten joskus taas kuulo saattaa kadota. Mutta enpä jää sitä odottelemaan.
Eilempä sitte tuli uusi isku! Kompastuin rikkinäiseen metalliluiskaan ja lensin pitkin pituuttani säälimätöntä, terävää luiskaa vasten. Ajatukset, jotka tuossa silmänräpäyksessä tulee päähän, on kummalliset. Aivan kuin olisin ajatellut, että eihän tässä näin pitänyt käydä. Otetaampa uusiksi, en menekkään tätä luiskaa pitkin, vaan nuota rappusia. Mutta valittu mikä valittu! Siihen rojahdin, ja sattui niin kovasti! Kyynerpäät auki ja toinen nilkka, jalkapöytä ja varpaat niin kipeät, että en olisi itse ylös päässyt. Enkä voinut jalan päälle astua. Tyttäreni ja lapset oli kanssani ja tyttö talutti autoon. Sally, 2v, oli hädissään; " Mumma, pii. Mumma, pii!"
ja tyttö puhaltaa pipin pois. Sitten rukoilevat kaikki siinä vieressäni. 5- vuotias Joona tosissaan, niinkuin aina rukoillessaan. Uskon, että rukoukset kuultiin, koskapa mitään pahempaa ei tullut. Kävin tänään lääkärissä ja rtg: ssä ei murtumia näkynyt, vaikka kipeä on ja astuminen vaikeaa.
Mutta kaikessa on siunauksensa, niin tässäkin. Olen niin monia vuosia kärsinyt niistä neurologisista vaivoista ja nyt lääkäri kuunteli ne tarkkaan. Kiitos hänelle ja Kiitos Jumalalle! sain lähetteen neurologian polille mahdollista pään kuvausta varten, jota olen toivonut vuosia. Taas, kun kaikki näytti menevän niin pieleen kuin ikinä, Jumala muuttakin kaiken siunaukseksi. On Hänen tahdossaan ja tiedossaan, mitä kaikki tuo tullessaan. Elokuussa on niin paljon tutkimuksia ja lääkärireissuja, että melkein asun sairaalassa. Tuleepa melkein kaikki polit tutuiksi!
Kiitollisin mielin käyn nukkumaan, aamulla on taas yksi labrakäynti. Siunaan miestäni, joka yksinään ajelee Lapissa moottoripyörällän. Juuri nyt yöpyy Inarissa, en tiedä, mihin asti pyöräilee. Viime kesänä kävi Jäämerellä kääntymässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti