hiljaiseloa

Oli aivan pakko ruveta naputtamaan muutama sana, kun huomasin, että on kuukausi viimeisestä. En kyllä tiedä, mitä kirjoittaisin. Voin huonosti! Niin huonosti, että ei kai uskovan pidä mennä edes kertomaan, miten sairas on. Joskus tuntuu, että tv 7kin on täynnänsä ohjelmia, joissa vaan komennellaan ja nuhdellaan sairauksia, eikä suostuta ottamaan niitä vastaan. Olen onnellinen, että eräs uskonsisareni antoi minulle viime keväänä lahjaksi kirjan; "Kuuntele hiljaisuutta " ja itse ostin itselleni joululahjaksi  David Wilkersonin " Isän sylissä " Näistä ammennan lohtua ja opetusta pieninä murusina, kun en jaksa mihinkään koko kirjaan paneutua. Näissä kirjoissa tuodaan esiin, että kärsimys kuuluu ihmiselle ja varsinkin uskovalle. Ja varsinkin, jos olet päättänyt pysyä Jeesuksen omana loppuun asti. Ja varsinkin, jos kerrot Herrastasi vielä muillekin.  Ja varsinkin, kun Jeesus on pian tulossa meitä hakemaan ja saatana tietää, että sen aika on käynyt vähiin.

Raamattua tietysti luen, mutta tällä hetkellä en jaksa olla systemaattinen. Mutta luen kuitenkin. Sinnikkäästi joka päivä. Se on ravintoa. Se on lääkettä. Siinä paistaa aurinko, kun kuulemma Suomen maassa aurinko ei paljon viime aikoina ole näyttäytynyt. Ja haluan uskoa, että tästä vielä tokenen. Ja haluan olla mukana työssä, joka odottaa. Mikään inhimillinen ei ole vierasta Jeesukselle, ei nämä mun vaivatkaan eikä mitkään elämän vastoinkäymiset. Joten olkaa kärsivällisiä, ystäväni, olen Isäni työpöydällä. Ja niin keskeneräinen, niin raadollinen, hauras ja haavoittuva. Tänään tarvitsen aikaa ja hiljaisuutta, kevätaurinkoa ja Jeesuksen sylihoitoa ja Hänen vakuutteluaan, että hyvä tästä tulee. Että minun on lupa olla näin. Suorittamatta yhtään mitään.

Frances J. Roberts sanoo kirjassaan " Kuuntele hiljaisuutta "
" Rakas lapseni, älä odota koetusten olevan nyt aiempaa helpompia. Miksi ajattelisit,  että ne olisivat vähemmän ankaria? Koettelen jokaisen elämässäsi olevan asian, ja vielä on alueita, joihin en ole kajonnut... "

Joten siihen on tyytyminen, jos haluaa totella. Alueita riittää, mutta Jeesus on niissä kaikissa mukana. Monet etsivät itsestään piilossa olevia voimavaroja ahdingon aikana. Mutta, jos sieltä sisimmästä ei löydy Jeesusta, niin ei sieltä mitään hyvääkään löydy. 

Hilja Aaltonen, Jumalan kaunis palvelijatar, joka 105- vuotiaana pääsi Jumalan kirkkauteen päivätyönsä päättäneenä, kilvoitusvaljaansa riisuneena  tapasi sanoa; " Jeesuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä " Siinä on meidän evankeliumimme, siinä on meidän sisäinen voimamme ja ilomme. Mitään matkakertomuksia ei tarvita, sanoi Hilja!

HUOMENNA PAISTAA AURINKO !