Muutoksia

Tämä kirjoittelu on ollut niin jäissä, että on mahdotonta kaikkia tapahtumia viimepäivityksestä edes selvittää. Ja en tiedä, lukeeko näitä edes kukaan. Mutta. Olemme myyneet omakotitalomme, jossa asuimme 24 vuotta. Sen tuomista ajatuksista ja kokemuksista riittäisi kirjoittamista aika lailla. Prosessi oli tällä raihnaisuudella ja läpikäytävien tavaroiden määrällä erittäin rankka. Onneksi saatiin paljon apua, josta suuri kiitos heille. Ja tietysti myös Jumalalle!

Nyt asustamme vanhan kotimme läheisyydessä rivitalokolmiossa vuokralla. Uuden oman kodin rakentaminen on aloitettu. Vointini on ollut kovin huono. En tiedä, mistä noita kremppoja oikein riittääkään. Elämäni on aika sidottu näihin rajoituksiin, mitä kroppa ja mieli sanelee. Silti odotan aikaa parempaa. Ja uskon, että Jeesus tietää tiemme. Mikään kantamus ei tule painavammaksi kuin mitä jaksan kantaa.

Kevättä kohti mennään. Valoa kohti mennään. Jeesuksen paluuta kohti mennään. Että mikäs tässä. Ei minulta mitään puutu.

Ei kaikki aina mene niin kuin meinaa!

Valmistauduin varjoainetutkimukseen ja sen yhteydessä tehtävään pallolaajennukseen. Reisivaltimostani löydettiin 10cm tukos, joka totisesti on ollut tuskallinen jo yli vuoden. Laitoin illalla kaiken valmiiksi, kävin suihkussa ja join paljon vettä, niinkuin ohjeissa sanottiin. Nukuin huonosti, vedenjuonti sai minut ravaamaan vessassa monta kertaa. Aamulla viideltä ylös, ja taas suihkuun, niinkuin ohjeessa sanottiin. Aamulääkkeet sai ottaa, mutta ei muuta. Sitten vaan miehen kyytiin ja kohti sairaalaa. Ties kuinka monennenko kerran. Silti siihen ei vaan totu. Aina pitää asennoitua pitkän aikaa tulevaan toimenpiteeseen, tehdä järjestelyjä ja valmisteluja.

Tunnin päästä makailin jo sairaalasängylläni. Tukimusvaatteissa. Kanyylikin oli paikoillaan, kolme hoitajaa sitä yritti kunnes onnistui. Mun suonet on niin ohuet ja piilossa, että joudutaan pistellä monen monta kertaa. Ehkäpä ne vetäytyvät syvälle piiloon, kun huomaavat neulan lähestyvän!
Tiputus aloitettiin ja siinä vain sitten odottelin.

Sitten tuli hoitaja sanomaan, että toimenpidettä ei voidakkaan tehdä. Aikapula kuulemma. Nyt pitäisi vaan lähteä kotiin. Melkein tuli itku. Teki mieli sanoa, ettekö te ymmärrä, että ei tässä huvikseen tulla käymään aamutuimiin. Kuinka olen odottanut, että edes tämä vaiva helpottaisi.Niin vaan tullaan sanomaan, että nyt pitäis lähteä kotiin. En tietenkään ääneen sanonut, mutta mielessä temmelsi piikiven katkuiset ajatukset. Tuutte sitten ensi viikolla uudestaan. Seittemältä, syömättä ja juomatta! Harmitti, harmitti NIIN!

Kanyyli tempaistiin irti. Soitin miehelle, voisko tulla hakemaan. Hetken ihmetteli.Vaihdoin omat vaatteet, enkä halunnut tarjottua aamupalaa. Ei vaan maistunut. Menin alas odottamaan kuskiani, joka oli juuri päässyt työpaikalle.

Siinä piehtaroidessani muka oikeutetussa itsesäälin ja väärinkohdellun manttelissani, muistin, mitä juuri lähtiessäni olin rukoillut; " Tapahtukoon, Jeesus, Sinun tahtosi. Kiitos hyvästä suunnitelmasta, joka Sinulla on minua varten.Tiedän, että se on paras suunnitelma. Aamen"

Mistä minä tiesin, mihin Jumalan suunnitelmat ulottuu. Jumalan käsissä on minunkin kohdallani lukemattomia eri lankoja. Ja vaikka nyt tuntui, että kaikki meni ihan väärin, silti ne langat oli Mestarini käsissä ihan oikeassa järjestyksessä. Tuntui hyvältä kuunnella, mitä Jumala tässäkin hetkessä puhui. Jään odottamaan ensi viikkoa ja uutta aikaa. Mutta sitä ennen on vielä monta päivää, monta mahdollisuutta, monta hyvää Jumalan suunnitelmaa, jotka toteutuvat ihan oikealla hetkellä, oikeassa paikassa ja oikeiden ihmisten keskellä. Kiitos Jeesus hyvyydestäsi, anna anteeksi napinani!
Anna minulle vielä mahdollisuus elää nämä päivät Sinun kunniaksesi. Puhdista minut, ajatukseni vangitse kuuliaisiksi Sinulle!

" Niinkuin et tiedä tuulen teitä, etkä luitten rakentumista raskaana olevan kohdussa, niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen joka kaikki tekee "  - Saarnaaja 11: 5

Jumala antoi meille pääsiäisen

- Rakastan pääsiäistä, sanoi pikkukarhu.
- Niin minäkin, sanoi isäkarhu, - se on jopa parempi kuin joulu.
- Parempi kuin joulu! Miksi?
- Koska jouluna juhlimme Jeesuksen syntymäpäivää. Mutta pääsiäisenä muistamme, että saamme olla hänen kanssaan ikuisesti.
- Ikuisesti?
- Ikuisesti! Siksi Jumala antoi meille pääsiäisen.


( ote Lisa Tawn Bergrenin lastenkirjasta " God gave us Easter "

Joulusta pääsiäiseen

Vähän on hitaanlaista tämä meikäläisen bloggaminen.Vaikka kaikenlaista kirjoittamisen arvoista on sattunut, niin en vaan ole saanut mitään aikaan. Vähäsen kirjoittelen kyllä seurakuntani, Laihian Saalem ( laihia. helluntaiseurakunta.fi ) kotisivuille sekä Kyrönmaa- lehteen, mutta kyllä tähän blogiin pitäis saada tiheemmin tekstejä. Vaikkapa sitten omaksi iloksi.

Olen saanut maistaa Jumalan hyvyyttä. Jumala paransi kuuloani niin, että en enää tarvitse kuulokojetta. Olen niin kiitollinen ja iloinen siitä, miten suuresti elämä helpottui. Meillä on niin ihana, suuri ja pyhä Jeesus, että Hän ansaitsee kaiken kiitoksen ja ylistyksen. Vaikka parantumisihmeitä ei tapahtuisikaan, niin jo pelastus on valtava lahja. Se on suurin lahja, jonka ihminen voi saada. Ja niin monet eivät halua ottaa sitä vastaan. Vaikka ilmaiseksi tarjotaan. Pelastuksen lisäksi Jeesus antaa meille parhaimman suunnitelman elämällemme, minkä vain voimme saada. Voiman ja viisauden jokaiselle päivälle, jos vaan haluamme elää sen mukaan. Mutta kyllä niitä ihmeitäkin tullaan näkemään. Paljon ja suuria! Sen Jeesus lupaa Sanassaan.

Olen viettänyt paljon aikaa pikkuisen Sally- neitokaisen kanssa. Viime viikolla pelattiin erästä peliä ja Sally sai kaikki pisteet mumman jäädessä nuolemaan näppejään. Yhtäkkiä kesken pelin, Sally ristii kätensä, sulkee silmänsä ja sanoo; - Rakas, Jeesus, anna mummankin osata. Aamen!

" Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa, sanoo Herra; minun Henkeni, joka on sinun päälläsi, ja minun sanani, jonka minä suuhusi panen, eivät väisty sinun suustasi, eivät lastesi  suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti " - Jes.59: 21

TÄHÄN ASTI ON HERRA AUTTANUT JA VASTAKIN AUTTAA

Syksy on mennyt. Joulu on mennyt. Pian on koko tämä vuosi mennyt. Käsillä on vuoden viimeinen päivä, sekin jo illassa. Tämänkin vuoden olen saanut kulkea Jeesukseni kanssa. Hän on ollut vierelläni joka hetki. Välillä puhunut. Välillä huutanut. Välillä ollut hiljaa. Tämä vuosi piti sisällään paljon noita hiljaisia hetkiä, jolloin Jumala oli hiljaa. Vain minä huusin ja hätäilin.

En muista tarkalleen, kuinka pitkä aika siitä on, kun Jumala henkilökohtaisesti antoi minulle nämä  kolme elämänohjetta. Hän näytti ne unessa. Siinä oli avoin kirja, jossa oli kolme riviä tekstiä. Sitten tuli sormi, joka hiljaa kulki rivi riviltä. Ensimmäisellä rivillä luki: " Älä hätäile " sitten " Särkynyttä ruokoa en Minä muserra " ja viimeisellä; " Turvaa sinä yksin Minuun "

Näinä vuosina olen useasti ne unohtanut. Hätäillyt, kun asiat ei sujuneet niin kuin itse olisin tahtonut. Tai kun mitään ei edes näyttänyt tapahtuvan. Tai menivät kaiken aikaa pahemmiksi. Minä hätäilin, enkä muistanut, mitä Itse Jumala minulle sanoi. Niin usein surkuttelin itseäni, kaikkia vaivojani, joita tuli kaiken aikaa vain lisää. Kun en tullut edes ymmärretuksi lääkäreillä käydessäni, enkä saanut apua. Oli vaan jatkettava kivuissa, jotka olivat valtaamassa jokaisen alueen minussa. Enkä muistanut, että Jumala oli luvannut olla musertamatta minua. Kun olen Jeesuksessa, pysyn kasassa. Kuitenkin. Ja tuon viimeisenkin unohdin. Ja niin usein askartelin vierailla ajatuksilla ja yritin kysellä apua ja neuvoa sieltä ja täältä.

Voi, kuinka hölmö olen! Hän, joka on luonut taivaat ja maat. Hän, joka on punonut ihmisen äitinä kohdussa. Hän, joka on elämän ja kuoleman herra. Säätää säät ja ilmat, on nähnyt vaivaa minun, pienen ihmisen, takia. Ja laatinut minulle ohjeet ja tuonut ne minulle. Anna anteeksi, Jeesus! Anna anteeksi! Nyt haluan muistaa nämä aina,  jokaisena tulevana päivänä. Mutta siihenkin minun on pyydettävä apuasi. Auta, että muistan. Muuta minun ei tarvitsekaan tietää.

SIUNAUSTA TULEVALLE VUODELLE 2014 SINULLE, YSTÄVÄNI !

KUN JOKU ON LÄHELLÄ JEESUSTA

Pieni lapsi voi olla niin lähellä Jeesusta, ettemme voi edes kuvitella. Kun Joona oli pienempi, hän kertoi ihmeellisiä asioita ja kun kysyimme, kuka sanoi. Hän sanoi; " Jeesus! " Vieläkin uskon, että hän näkee joitakin asioita tarkemmilla silmillä kuin me aikuiset. Kerran hän katseli jotain blogia, jossa oli erittäin kaunis talo. Sisustus kuin satulinnassa. Kauniit äiti ja isä. Hienosti puetut, esimerkilliset lapset puuhailemassa. Kaikki oli puhdasta ja rauhallista. Kaikki oli tehty. Me, varsinkin naisihmiset, ihailemme ihastuksesta mykkänä tällaista idylliä. Mutta Joona toteaa ykskantaan; " Surullinen talo! " Emme tosiaan tiedä kaikkea. Kuva kertoo paljon, mutta voi myös pettää.

Ja tämä meidän pikku- Salli, 3v. Leikkii pehmoeläimillään ja laulaa; " Minun kavedini Jeesus... " Lohdutti vatsataudin kourissa olevaa äitiään viemällä hänelle Wilkersonin " Isän sydän- kirjan " ja sanoi; " Lue tuota, Jeesus auttaa minua". Rukoilee hartaasti monien asioiden puolesta. Miten lähellä Jeesusta, ja niin pieni!

Kun Salli piirtää jotakin, hän piirtää sen ympärille ympyrän. Sanoo, että se on turva. Niinpä possu on turvassa, kissa on turvassa, äiti on turvassa jne. Kun Salli piirsi minulle synttärikortin, kannessa oli mumma kädet kohti taivasta. Sisäsivulla teksti " mummalle " kirjoitettuna Sallin tavalla. Ja sen ympärillä turva.

Jos et vielä ole lukenut kirjaa nimeltään " Taivas on totta ", suosittelen! se kertoo pienestä Colton- pojasta, joka kävi Taivaassa leikkauksensa aikana ja kertoi sieltä ihmeellisiä asioita, jotka täsmäsivät tarkalleen Raamatun sanan kanssa.

Kun olemme Jeesuksen omat, olemme turvassa. Saamme uskoa itsemme tuon ympyrän sisään, joka sulkee meidät Jeesukseen. Näin olemme turvassa aina. Huolimatta tämän maailman riepottelevista tuulista.

" Kun joku on lähellä Jeesusta, hän pieneksi tulla saa.... "