Vaikka mikä olisi

Lainasin Joonalle kirjastosta kirjan Puksusta, pikku veturista. Siitä onkin tullut yksi lemppareista, ollaan luettu se jo monta kertaa. Tarina lapsille kätkee sisäänsä suuren hengellisen viisauden.

Satu kertoo Asemalan kaupungista, jonne kaikki veturilapset menevät oppimaan taitoja, joita tarvitsevat tullessaan isoiksi vetureiksi. Oppiaineet eivät ihan muistuta niitä tavallisia, vaan heidän täytyy opiskella viheltämistä, puksuttamista, varovaista ajoa mutkissa, jarrujen kirskutusta, kiskojen kolkuttelua ym. Mutta kaikkein tärkein asia, mikä veturikoulussa opitaan on, ETTÄ VETURIN TÄYTYY PYSYÄ RAITEILLA; VAIKKA MIKÄ OLISI.

Opettajana toimii Perttu, joka on hyvin viisas mies. Hän tähdentää oppilailleen, ettei hän suutu, vaikka ne läikyttelisi keittoa ravintolavaunua vetäessään. Tai tekisivät jonkun muun pikkuvirheen. Mutta heidän on saatava täysi kymppi raiteilla pysymisessä. Vain siten heistä kerran tulisi kunnon vetureita.

Eräänä päivänä kouluun saapui uusi oppilas, Puksu. Pertulla oli isot odotukset Puksun varalle ja Puksukin tahtoi oppia ja tulla hyväksi pikajunan veturiksi.

Mutta kerran sitten Puksu näki niin mukavia asioita reittinsä varrella, että se onneton unohti Pertun opetuksen raiteiilla pysymisestä ja niin se viiletti pitkin nurmikoita ja voikukkaniittyjä. Mutta kaikeksi onneksi sen tottelemattomuus huomattiin ja Perttu kaupunkilaisten avustuksella antoi sille sellaisen opetuksen, että Puksu muutti tapansa ja siitä tuli kuin tulikin oikein kuuluisa veturi, joka opettaa tärkeää taitoa uusille pikkuoppilaille; TÄRKEINTÄ ON PYSYÄ RAITEILLA, VAIKKA MIKÄ OLISI!

Puksu oli onnekas; sillä oli opettaja, joka ajatteli oppilaansa parasta. Sillä oli myös paljon muita ystäviä, jotka halusivat, ettei pikkuveturi eksy harhaan. Ja vaikka Puksu koki ikävän nöyryytyksen jäätyään kiinni, kaikki kääntyi sen parhaaksi.

Meilläkin on opettaja, joka on taidollisista taidollisin. Hän ajattelee aina parastamme opettaessaan meitä ja salliessaan meidän kohdata erilaisia asioita, myös vastoinkäymisiä ja nöyryytyksiä. Hän todella opettaa meitä. Silloinkin, kun tunnemme, että opettaja viivyttelee ja on hidas. Sitä hän ei ole, vaan se on yksi Hänen opetustavoistaan.

Opettajamme, Jeesus, rakastaa meitä niin paljon, että tahtoo meidän tottelevan itseään. Se on meidän parhaaksemme. Että mekin pysyisimme lähellä Häntä. Että pysyisimme Jeesus- raiteilla, VAIKKA MIKÄ OLISI. Vain siten pääsemme kerran perille ja saamme sen osan Jumalan lapsina, jonka Hän on meille tarkoittanutkin.