Tuo edellinen otsikko " Delete " oli aika osuva. Sen jälkeen nimittäin koneeni teki täydellisen irtioton. Olen maailman huonoin käsittelemään tietokonetta muutenkin. Aina unohdan jo oppimani ja olen jatkuvan opastuksen tarpeessa. Mutta nyt kone hajosi ja menetin paljon tärkeää samalla. Ja sitten olin hukannut salasanat sun muut. Voi minua! Mutta onneksi saan apua. Ja nyt toivon mukaan saan jotain aikaan. Kirjoittelen, vaikka siellä ei oliskaan yhtään lukijaa.
Syksyn pimeät sateineen ja myrskyineen on tulleet. Väsynyt olemukseni on ollut entistä väsyneempi ja saamattomampi. Muutama viikko sitten minulle tehtiin varjoainetutkimus vasempaan jalkaan. Keväällä ohitettu oikea jalka jatkaa hidasta toipumistaan. tämä uusi tutkimus paljasti myös tässä jalassa ikävät tukokset. Puhuttiin taas joko pallolaajennuksesta tai ohituksesta. Yön odotin sairaalassa, kumpaan tohtorit päätyy. Rukoilin, että selviäisin pallotuksella. En ottanut ollenkaan huomioon kolmatta vaihtoehtoa. Nimittäin odotusta. Ennen tutkimusta uskova veli näki minusta näyn, joka oli toteutunut. Nyt tiesin, että olen Jumalan työpöydällä. tuli mitä tuli.
Kun kuulin, että vielä ei tehdäkkään mitään, olin hirmu helpottunt. Aivan kuin olisin ollut joutumassa vankilaan ja olisin saanut armahduksen viime tipassa. Oli kiitollinen ja vapautunut olo huolimatta siitä, että löydökset olivat ikävät ja jos tilanne huononee, leikataan heti. Odotan ihmettä, odotan Jumalan ihmettä ja tiedän, että vaikka tilanteeni pahenisikin, minulle käy niin, kuin on mulle parhaaksi. Viisas Jumala sen päättäköön! Mutta poistuin sairaalasta iloisena ja Jeesusta kiittäen.
Viime viikolla kävin reumakontrollissa. Olen kiitollinen uudesta, hyvästä lääkäristäni. Veriarvot oli vähän sekaisin ja pian on uudet kontrollit. Kortisonia olen syönyt varmaan 15v ja luulin, että syön sitä loppuikäni. Mutta tämä ihana lääkäri ehdotti sen lopettelemista hiljalleen. Olen innoissani tästä ja jos siellä joku tätä lukee, pyydän että rukoilet, että pystyn olemaan ilman kortisonia.
No, nyt riittää tämä sairaskertomus! Eilen vietin 56- vuotissynttäriä. Joona sanoi hitaasti ja painokkaasti: VIIISIKYMMENTÄKUUUSI ! kun kerroin, paljonko täytän. Ja paljonhan se onkin, vaan en tunne itseäni niin vanhaksi, krempoista huolimatta. Tänään Joona esiintyi kokouksessa laulaen ja pikkukitaraa soittaen esittäen pravuurikappaleensa " Sakkeus " Koko perhe oli mukana, Sallykin peukaloa imien. Hienosti meni! kiitos Joona ja kiitos koko perhe!
Vaikka syksy on pitkä ja pimeä, tykkään siitä kuitenkin. Ei anneta sen masentaa mieltä. Onhan meillä Jeesus- valo, joka valaisee ja kirkastaa kaikkia kynttilöitä ja lamppuja kirkkaammin. Johdattaa ja valaisee tiemme, loppuun asti tässä pimenevässä maailmassa. Valoisaa syksyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti