keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Valoisa marraskuu

Eilen, kun kirjoitin tuosta valosta, löysin vanhan tekstini neljän vuoden takaa. Silloin taloomme toi valoa ennenkaikkea ensimmäinen lapsenlapsemme, joka ensimmäistä kertaa vieraili mummolassa. Tyttäreni on naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa ja asuivat silloin siellä USA: ssa. Joona- vauva oli silloin viisi kuukautta nuori.

                                           Valoisa marraskuu


"Jos olisi tavallinen marraskuu, kirjoittaisin luultavasti kuolemasta. Siitä, kuinka on pimeää ja märkää ja synkkää, niin mustaa. Mutta meidän perheessä ei ole tavallinen marraskuu. Olemme viettäneet häitä. Hääjuhlaa, johon Jumala on mielistynyt. Olemme juhlineet jo vihittyä avioparia, joka maapallon toisella puolella puolitoista vuotta sitten tahtoi toisensa ja Jumalan edessä mieheksi ja vaimoksi. Nyt oli Jumalan aika juhlia täällä Suomessa.

Mutta ei se ole ainut ilomme; taloon on tullut lapsi. Voiko lapsesta näin hullaantua!
Pieni, pyöreäposkinen poika. Kuin yhtä hymyä ja naurun tirskahdusta. Pehmoinen vauvanposki houkuttaa paijaamaan ja lähelle yhtämittaa. Voiko iso ihminen näin hullaantua pienestä ihmisestä! Joku runoilija on joskus kirjoittanut jotenkin näin; " Suuri taluttaa pientä ja pieni suurta. Jonkun matkaa" Kaikella on aikansa täällä auringon alla. Olla taluttajana ja talutettavana.
Tämä pieni ihminen hullaannuttaa täällä talossa keskellä pimeää marraskuuta ja täyttää sen iloisella vauvan aurinkonaamallaan ja maailman hurmaavimmalla hymyllään. Taloon on sytytetty valo. 
Talossa on lempeä ilo, talossa on lapsi. Iloitsen, kun katson kuinka isä ja äiti siunaavat vauvansa illalla nukkumaan. Voiko turvallisempaa lähtökohtaa lapsella olla elämän tielle. Antaa Jumalan käsiin, vahvoihin käsiin. Elämän tiellä kun aina ei isän ja äidin kädet riitä. Jumalan syli tuo valon lapsen naamalle.

Vastasatanut lumi kruunaa kaiken. Sen puhtaus häikäisee silmiä ja saa iloiselle tuulelle. Tulee puhdas olo. Sekin hullaannuttaa. On tulossa joulu. Saakoon Joulun Lapsi hullaannuttaa meidät kaikki! Saakoon Hänen tuomansa ilo, valo, puhtaus ja viattomuus hullaannuttaa meidät kaikki!
Jeesus, valon tuoja astukoon sydämeesi ja sytyttäköön sinne valot. Pesköön puhtaaksi, luntakin valkeammaksi. Sisimpäsi joka sopen verellään. Ja vain silloin puhdas voi olla puhdas. Talossasi on joulu aina. Ja kun oikein tarkkaan kuuntelet; sisältäsi kuuluu lapsen nauru. "



" Kiittäkää häntä, joka on tehnyt suuret valot, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti"
  ps. 136; 7


Huomenna alkaa joulukuu. Näillä psalmin sanoilla astutaan tähän juhlakauteen valoisin mielin.
Pyhä Jumala teitä kaikkia siunatkoon!

3 kommenttia:

  1. Hei! Kiitos edellisen postauksen ihanasta "joulusiivojen" ajatuksesta. Sellaisen joulusiivon minä haluan. Joulu tulee ja saadaan viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa. Hänen, jolle jokainen meistä kelpaa. On niin vapauttavaa saada aloittaa joulua Hänen hyvässä huomassaan.
    Luin hymy huulila myös tekstiäsi pienestä lapsosesta. Lapsi valaisee kaiken. Lapsi on lahjoista ihanin.
    Siunattua joulunaikaa sinulle,
    Anu

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Anu! Ja mukavaa, kun kommentoit. Nyt tiedän, että edes joku täällä joskus vierailee. Kovasti tervetuloa lukijaksi!
    Sunnuntaina kävin Heimo Embuskan " Joulun monta tarinaa "- konsertissa. Todella ihana ja koskettava esitys. Tuosta siivouksesta jäi mieleen, kun Heimo sanoi, että joskus joulu on siellä ylähyllyllä. Että sinne ei oikein ylety. Kai se on niin, että tänä päivänä on niin paljon vaatimuksia, millainen se joulu ulkoisesti tarttis olla. Vähempikin riittää, ei tartte niin kovasti kurkotella sinne ylähyllylle. Reumaatikkona nämä rajoitukset tulee niin todellisina kohti. paljosta on pakko luopua. Ehkäpä näin löytyy paremmin se tärkein, todellinen joulun sanoma.
    Jeesuksen siunaamaa lämmintä joulu sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon!! Minullakin on vaivoja, joiden vuoksi ihan kaikenlaiset työt eivät onnistu yksin. Miehen kanssa sitten jaetaan töitä ja tehdään mikä tarpeelliselta tuntuu.
    Ihan totta, että tänä päivänä on niitä vaatimuksia niin paljon. Onneksi joulun lapsi sydämessä ei vaadi yhtään mitään. Jeesukselle riitämme juuri näin vaikka sohvanalunen olisi täynnä villakoiria. Viime joulun alla taisin kirjoitella asiasta sinkkisangonkin puolella.
    Siunattua kolmatta adventtia sinulle
    Anu

    VastaaPoista