Jotakin on tapahduttava. En jaksa pyöritellä samoja ajatuksia päässäni päivästä toiseen. Syksyn pimeys ahdistaa minua, en saa mitään aikaan. Olen väsynyt, uupunut, voimaton. Metelissä väsyn, tahdon siitä pois. Hiljaisuudessa odotan jotakin ja tahdon siitäkin pois.
Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin sulkeutua Jeesuksen läheisyyteen. Oppimaan tästä ahdingosta. Rukoilemaan ymmärrystä ja Jumalan yliluonnollista ilmestymistä ja apua. Olen ikuisesti kiitollinen, että Hän on ollut minulle armollinen ja pelastanut minut. Ja huolimatta tunneittain vaihtuvista mielialoistani, olen armahdettu. Pelastettu Jumalan lapsi. On Hän minulle puhunut, mutta minulla ei ole lupa niitä kertoa. Ne ovat salaisuuksia yksityisvastaanotoilta. Siksi minulla on toivo. Odotus, vaikka vielä ahdistaa. Jos jotakuta kiinnostaa, kirjoitin tästä ahdistuksesta Laihian Helluntaiseurakunnan kotisivuille, siellä on myös muita tekstejäni.
Joskus on vaikea pitää rajaa siitä, mitä Jumala tahtoo minun kirjoittavan. Ei ole hyvä raapia itseään julkisesti liian syvältä. Joskus taas joku syväkin raapaisu voi tuoda avun ja lohdun jollekin ihmiselle. Tässä tarvitsen Jumalalta tullutta viisautta.
Enemmän kuin mitään muuta, tahtoisin, että jokainen löytäisi Jeesuksen elämäänsä. Omien murheittensa lohduttajaksi. Toivontuojaksi. Syntien Anteeksiantajaksi. Pelastajaksi. Vapahtajaksi.
"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: Minä olen voittanut maailman" - Joh. 16; 33
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti