" Minä autan sinua ", Salli, silloin 2vee, sanoi. Ja eipä aikaakaan, kun jo nappasi pari paitaa pyykkisangosta, jota olin kantamassa kohti pyykkinarua.
Silmänräpäyksessä hän oli sujauttanut paidat, enemmän tai vähemmän saviseen ajoneuvoonsa ja työntää jo vauhdilla menopeliänsä kohti pyykkitelinettä. " Mumma, Salli auttaa sinua! " Tyttö avaa piha- autonsa penkin ja ojentaa, äsken vielä puhtaan valkoiset, mutta nyt saviset ja multaiset paidat minulle. Silmät kirkkaina, ilme tyytyväisenä.
Pienen lapsen auttamishalu on vilpitön. Oppimisen riemu suuri. Kuinka pian lapsi oppiikaan kaikenlaista, kunhan vain me aikuiset maltamme vähän odottaa ja hidastaa omaa tahtia. ( tuohon hidastamiseen olen jo kyllä joutunut tyytymään ja itsekin siihen oppimaan ) Kunhan vaan otamme lapset mukaan arjen töihin. Vaikka kaikki kävisi ääärettööömäään hitaasti. Ja vaikka tulisi enemmän sotkua kuin valmista. Sittenkin! Lapsi itse on lopputulokseen tyytyväinen ja ylpeä. Ja niin pitää meidänkin olla. Aikanaan lapsi oppii ottamaan vastaan ohjeita ja saamme hänestä hyvän ja taitavan apulaisen.
Kun rakastamme lasta, emme laske tunteja, emmekä sotkuja. Jonakin päivänä kaihoten muistelemme niitä aikoja.
Jumalan lapsen asema on usein samankaltainen. Joskus haluamme auttaa Jumalaa vähän liian kanssa. Meidän mielestä Jumala on aika hidas. Me tekisimme asian joutuisammin ja eri tavalla, ilman turhia kiemuroita. Mutta kuinka monta kertaa käy niin, että meidän pesemämme pyykki ei narulla näytäkään puhtaalta, vaan Jumalan on pestävä se uudestaan.
On parempi totella ja ottaa vastaan Jumalan ohjeita. Täyttää Hänen käskynsä, vaikka ne joskus tuntuisivat oudoiltakin. Aikanaan saamme nähdä ne siunaukset, joita kuuliaisuutemme sai aikaan.
Jumala ei tee virheitä!
" Ja nyt, lapset, kuulkaa minua; autuaita ovat ne, jotka noudattavat minun teitäni. Ottakaa varteen ojennus, niin viisastutte, älkää lyökö sitä laimin.
Autuas se ihminen, joka kuulee minua, joka valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioi minun ovieni pieliä! Joka minut löytää, löytää elämän ja saa osakseen Herran suosion. Mutta, joka eksyy minusta, saa vahingon sielulleen. Kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa. "
( Snl. 8: 32-36, Raamattu kansalle )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti