tumpelo

Syy siihen, että en ole aikoihin kirjoitellut on tietämättömyyteni tämän härvelin käytössä. No, sain apua ja yritän nyt laittaa muutaman rivin.

Tällä hetkellä oloni on enemmänkin kuin tumpelomainen. Vuosia olen kärsinyt reuma, osteoropoosi, väsymys,mahalaukun tulehdus, ASO-tauti, sydänoireet ym. lisäksi epämääräisiä huimaus- ja kuulo- oireita. Olen niistä lääkäreille puhunut, mutta eilen, kun kävin lääkärissä korvakivun takia, sain diagnoosin " Menierin tauti " . En oikein tiedä, missä mennään ja onko tämä diagnoosi oikea. Nyt on huimannut kaksi vuorokautta putkeen, joten mistään kohtauksista tuskin voidaan enää puhua. Korvat on tukossa ja siellä painetta.Korvat suhisee, paukkuu ja ties mitä. Olo on huojuva. Epävarma, uupunut, avuton. Päätä särkee, silmiä särkee, kasvoja särkee. En hallitse, enkä hillitse, itseäni. Tahtoisin paeta tästä todellisuudesta, jossa vielä olen. Odotan. Odotan. Odotan.

Joskus tuntuu, että en melkein jaksa. Kaikki nämä, ja ne, joista vain Jumala tietää, ovat raskaita kantaa. Ihmisvoimin en jaksa jatkaa, enhän ole jaksanut tähänkään asti. Vakuutan itselleni joka hetki, että Jumala tietää, Jumala voi, Jumala tahtoo parastani. Silloinkin, kun räyhään rakkailleni ja loukkaan tahtomattani. Kun voimat loppuu ja paine käy sietämättömäksi. Anteeksi, anteeksi! Olen jossakin sumussa, unessa, piilossa.

Mutta siellä uppeluksissa tapaan Herrani, Jeesuksen. Ja Hän puhuu minulle ja näyttää unia ja kuvia. Kuvia Taivaan kirkkaudesta, väreistä ja hehkusta. Hän tuo nimiä ja kasvoja, joiden puolesta on rukoiltava tai kenelle on soitettava tai kirjoitettava tai käytävä katsomassa. Hän viestittää yhä uudestaan ja uudestaan, että aika käy vähiin. Hän on tulossa, Jeesus on tulossa!! Vaikea aika tulee meille kaikille, jos emme valmistaudu siihen tosissamme, emme kestä koetuksia. Olisiko aika nousta mukavuusvyöhykkeeltä etsimään paikkamme taisteluriveissä. Kyselemään Herraltamme, mikä on minun paikkani. Unohdettava entiset, loukkauksetkin. Olisiko aika laittaa vähemmälle ne omat pikkumieltymykset, joista ajattelemme, että pitäähän sitä saada toteuttaa itseään. Useinkin se ryöstäytyy ja täyttää koko elämän ja ajatukset. Jopa omavoimainen työ Herralle, sellainen, johon Jumala ei ole kutsunut, vie aikamme eikä ole hyödyksi. Näin kävi minullekin. Väsymme turhaan, jos aikamme ei riitä henkilökohtaiseen neuvotteluun Jeesuksen kanssa. Sieltä on lähdettävä, käskynjaolta. Isän neuvottelusta, Isän sylistä. Ja muistettava, että aina kun väsyttää, siellä voi käydä huilaamassa ja kuuntelemassa Isän sydämen sykähtelyjä.

Jumala kyllä tietää, mitä tekee. Vaikka taas purnaan näitä vaivojani ja matkan teon vaikeutta, tiedän että
" minun parhaakseni " . Aina. Silloinkin, kun kukaan ihminen ei enää jaksa kuunnella eikä välittää, Jumala tietää.

Sain uskonsisareltani ihanan kirjan; " Kuuntele hiljaisuutta ". Se varustaa Herran omia lopun koetuksiin. Siellä sanotaan mm. näin; " Rakas lapseni, älä odota koetusten olevan nyt aiempaa helpompia. Miksi ajattelisit, että ne olisivat vähemmän ankaria? Koettelen jokaisen elämässäsi olevan asian, ja vielä on alueita, joihin en ole kajonnut. Älä etsi hengähdystaukoa. Tulevat päivät saattavat vaatia suurempaa kärsivällisyyttä ja vahvempaa uskoa kuin koskaan ennen. Ota ne ilolla vastaan, sillä tiedäthän jo, miten arvokkaita ovat ne oppitunnit, jotka saat koetusten kautta.... Etsi minua enemmän kuin mitään muuta." 

Enhän tiedä, mitä uusi päivä tuo tullessaan. Muutoksia, lisää koetuksia. Ei meille helppoja päiviä luvata, jos tahdomme olla Herrallemme kuuliaisia. Enhän tiedä, millaiset riisumiset on odottamassa. Enkä tiedä sitäkään, milloinka Jeesus tulee. Mutta sen tiedän, ETTÄ HÄN TULEE. Ja haluan olla valmis, että sieluni on valmis. Savimajasta ei niin väliä.