TURVASSA

Päivä on päättynyt, saan käydä nukkumaan. 
Turvassa. Menen omaan lämpöiseen sänkyyn. Vatsa on täynnä. 
Mistään ei kuulu laukauksia, ei räjähdyksiä, ei huutoa.
Kuinka olen tämän ansainnut?


Ja kaikkialla maailmassa on valtava, valtava määrä tuskaa ja kärsimystä. 
Hyväksikäytettyjä lapsia. Kidutettuja ihmisiä. Piinattuja. Vainottuja. Nälkäisiä. Sairaita, raajarikkoja hoitoa vailla. Vankeudessa syyttömänä. Piilossa. Pelossa. Ahdistettuna. 
Voi, niin paljon. Niin paljon hätää tässä maailmassa.
Kuinka he ovat siihen joutuneet?


Kuka tietää vastauksen? 
Tiedätkö sinä?
Osaatko kiittää Jumalaa, kun kaikki on hyvin?
Muistatko Jumalaa silloin, kun elät turvallisia, yltäkylläisiä päiviä?
Palveletko silloin Häntä, teetkö silloin Jeesuksen tahdon, ylistätkö, kiitätkö?
Tutkitko Jumalan kirjoituksia, Sanaa?


Vai sanotko niin kuin muutkin
silloin kun turvallinen elämä horjuu
että missä nyt on Jumala
että minä en ainakaan usko sellaiseen Jumalaan, joka tällaista sallii
Niinkö sinäkin sanot?


Että Jeesus olisi sellainen pehmolelu
tai niinkuin siunausautomaatti
valmiina palvelemaan
ja siunaamaan syntistä elämääsi.


Se ei kuulu Jumalan luontoon.
Hän voi siunata  vain puhdasta, katuvaa.
Vain syntejään anteeksi anovaa,
omaksensa haluavaa.


Mikä on rikkonut sinun elämäsi?
Mikä on se köysi, joka on kireällä sinun ympärilläsi?
Jeesus on ainut voimallinen, joka voi korjata kaiken.
Tehdä uudeksi ja katkaista synnin kahleet.
Vain JEESUS! Vain JEESUS!!


Ja saat olla ikuisesti turvassa
vaikka maailma horjuu.
Ja maailma horjuu yhä enemmän, usko vaan!
Emme me täällä Suomessakaan missään lintukodossa elä.
Mitä vaan voi tapahtua. Paha on ympärillä.
Miksi et antautuisi Jeesuksen turvaan, se on voimassa aina. Ja kestää.